Metsäalalla monet metsäammattilaisten ajatukset jäävät sanomatta lojaliteettivelvoitteen vuoksi. Olen itse saanut todistaa tätä moneen otteeseen eri työnantajilla. Ollessani Metsähallituksen tiedottajana, oli aivan päivänselvää, etten voinut kertoa ajatuksiani. Olin organisaation julkinen edustaja. Mutta muissa asiantuntijatehtävissä keskusteluihin ja tilaisuuksiin osallistumisen kieltäminen lojaliteettivelvoitteeseen vedoten on koetellut perustuslain henkeä.
Työntekijän lojaliteettivelvoite perustuu työsopimukseen ja hyvään työsuhdetapaan. Sen ytimessä on, että työntekijä ei toimi työnantajan vahingoksi eikä paljasta luottamuksellista tietoa tai käytä asemaansa väärin. Tämä on kohtuullinen ja perusteltu vaatimus.
Mutta lojaliteettivelvoite ei tarkoita hiljaisuutta. Se ei velvoita työntekijää olemaan eri mieltä oman omantuntonsa, näkemyksiensä tai yhteiskunnallisten kysymysten suhteen. Työntekijä ei luovu oikeudestaan sanoa, ajatella tai kyseenalaistaa.
Sananvapaus ei lopu työpaikan ovelle
Suomessa jokaisella on perustuslain turvaama sananvapaus. Se ei riisuudu työpaikan portilla. Työntekijällä on oikeus ilmaista mielipiteensä – myös silloin, kun hän on työsuhteessa.
Todellisuus: lojaliteettia käytetään keppihevosena
Käytännössä lojaliteettiin vedotaan usein liian herkästi ja liian laajasti. Työntekijää saatetaan varoittaa tai jopa kurinpidollisesti rangaista, jos hän:
- kritisoi työpaikan epäkohtia
- kyseenalaistaa päätöksiä
- ottaa kantaa julkiseen keskusteluun
- kertoo omista kokemuksistaan työelämästä
- keskustelee somessa yksityishenkilönä
Perusteena on usein “työnantajan maine” tai “yhteishenki”. Mutta nämä eivät yksinään oikeuta rajoittamaan perusoikeuksia.
Työnantajan vastuu on suurempi
Työnantaja on se, jolla on lähtökohtaisesti enemmän valtaa. Siksi myös vastuu on suurempi. Työnantajan tehtävä ei ole vaientaa, vaan kuulla, käydä keskustelua ja korjata epäkohtia.
Milloin rajat ylittyvät?
Lojaliteettivelvoite astuu kuvaan, kun työntekijä esimerkiksi:
- paljastaa liike- tai ammattisalaisuuksia
- antaa tahallaan virheellistä tai vahingollista tietoa
- toimii kilpailijan hyväksi
- puhuu työpaikasta valheellisesti tarkoituksena vahingoittaa
Näissä tilanteissa rajoitukset ovat perusteltuja. Mutta tämä on eri asia kuin rakentava kritiikki, huoli työturvallisuudesta tai yhteiskunnallinen mielipide.
Miten tasapaino löytyy?
- Tunne oikeutesi ja velvollisuutesi.
- Käy keskustelua – älä käytä pelottelukeinoja.
- Rajaa selkeästi, mikä on luottamuksellista tietoa.
- Hyväksy, että työntekijät ovat myös kansalaisia.
- Muista: luottamus on kaksisuuntainen tie.
Työelämä ei kehity hiljaisuudessa. Liian usein lojaliteettiin vedotaan, kun halutaan välttää vaikeita kysymyksiä tai kritiikkiä. Se on merkki epävarmuudesta, ei vahvuudesta.
Reilu työnantaja ei pelkää työntekijöidensä ääntä. Se kuuntelee, keskustelee ja rakentaa yhdessä parempaa työpaikkaa.
Lojaliteetti ei ole suukapula. Se on luottamusta, ei alistumista.
Vastuullinen toiminta kunnioittaa henkilöstön oikeutta kertoa mielipiteensä, osallistua keskusteluihin ja sanoa ääneen nekin asiat, joita organisaatiot eivät itse sano. Vastuullinen toimija asettuu suoraselkäisesti henkilöstönsä tueksi ja puolustaa sen mainetta.
Metsäsertifikaatit edellyttävät lakien noudattamista. Lojaliteettivelvoitteen holtiton käyttö voi olla jopa sertifioinnin vastaista. Ehkä tulevaisuudessa auditoinneissa tarkastellaan myös henkilöstön oikeuksien toteutumista tästäkin näkökulmasta.
Suomalaisen metsäkeskustelun kehittyminen vaatii enemmän metsäammattilaisten ääntä. Sen eteen työnantajien tulisi tehdä työtä. 80 sivuiset someohjeet eivät kannusta osallistumaan, kun ne yleensä tahtovat muuttaa ihmisen mielipiteet organisaation viralliseksi viestinnäksi. “Väärin sanottu” johtaa liian helposti esimieskeskusteluihin.
Virheitä ei pidä pelätä. Kaikki tekee niitä. Annetaan metsäammattilaisten tehdä omansa ja luotetaan siihen, ettei virheitä tule hirveän paljon.
Lopuksi: rohkeus puhua on työelämän voimavara