Metsäammattilaisten arvio uutisesta

Miten arvioimme mediajuttuja

Mediajuttujen arviointi tehdään metsäammattilaisten näkökulmasta tavoitteena lisätä keskustelun läpinäkyvyyttä ja tuoda esiin, miten hyvin esitetyt väitteet vastaavat tutkimustietoa ja metsätalouden käytäntöjä. Arviointi ei kohdistu yksittäisiin toimittajiin, vaan sisältöön ja sen perusteluihin.

Julkaisija ja jutun aihe:   YLE, Metsä-Suomi, Kolme väitettä metsistä – totta vai tarua? https://areena.yle.fi/1-77790818

Toimittaja: Markku Sipi

Haastatellut: professori Mikko Mönkkönen, tutkimusprofessori Jari Liski, erikoistutkija Anu Akujärvi

Julkaisupäivä: 13.5.2026

Kokonaisuuden arviointi

Haastattelun henkilövalinnat olivat kohtuullisen tasapainoiset ja toimittaja esiintyi ihailtavan neutraalisti. Mönkkösen tutkimuksen jälkeen taloudellisista arvioista on tehty uudempikin julkaisu, joka olisi ollut hyvä ottaa mukaan. Myös kysymykset olivat hyviä ja kuteen asiaan kuuluu, joskus hieman provosoivia. Kuten väite siitä, että metsätalous ei olisi ekologisesti kestävää. Kestävyyden osatekijöiksi toimittaja erehtyi luettelemaan talouden, luonnon ja ilmaston unohtaen sosiaalisen kestävyyden. Mutta virhe on ymmärrettävä, kun seuraa nykyistä metsäkeskustelua. Joitakin asioita olisi voinut tuoda enemmän kysymyksillä esiin, jotka liittyvät keskeisesti asiaan. Esimerkiksi puutuotteiden tarve ja vaikutus työllisyyteen maakunnissa.

Hakkuiden vaikutuksia käsiteltiin taloudellisesta, ekologisesta ja ilmastollisesta näkökulmasta, mutta valitettavasti keskustelusta jäi moni keskeinen asia puuttumaan tai niistä puhuttiin ristiin. Hakkuiden ilmastovaikutuksiin liittyy olennaisesti puun jatkokäyttö ja hiilen varastoituminen puuhun vielä senkin jälkeen, kun puu kuljetetaan toiseen paikkaan. Pelkästään metsien hiilivaraston arviointiin keskittyminen ei anna kokonaiskuvaa hakkuiden vaikutuksesta ilmastoon. Haastattelussa Anu Akujärvi yleisti SYKE:n tutkimuksen tulokset koskemaan kaikkia vanhoja metsiä, vaikka tutkimus koski vain rehevillä kasvupaikoilla sijaitsevia metsiä. Haastattelussa ei kerrottu eroa talousmetsien hiilensidontaan, mikä olisi tuonut selvää lisäarvoa laadulliselle sisällölle.

Kokonaisuutena haastattelu oli ammattimaisesti toteutettu. Haastateltavat onnistuivat kohtuullisen hyvin, vaikka väitteet eivät kaikilta osin olleet ihan pitäviä tai relevantteja aiheeseen. On kuitenkin hyvä muistaa, että tämän tyyppisessä haastattelutilanteessa jännitys tai keskustelun kulku jättää mahdollisuuden sille, ettei kaikkea huomaa sanoa.

Myönteisenä voi nähdä sen, että esimerkiksi Mikko Mönkkönen toivoo metsäkeskusteluun monipuolisempaa sävyä. Metsäammattilaisten mukana oleminen auttaisi keskustelun monipuolistamisessa.

Faktat, tulkinnat ja mielipiteet:

Väitteet on arvioitu haastateltavakohtaisesti.

Mikko Mönkkönen

1. Hakkuita pitäisi saada maltillistettua luontokadon pysäyttämiseksi. Väite voi olla totta. Planeetan luontokato johtuu osin hakkuista ja osin ilmastonmuutoksesta. Hakkuiden vähentäminen monissa maissa vähentäisi luontokatoa nykyisillä hakkuutavoilla. Hakkuiden volyymin sijasta tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota metsänhoidon menetelmiin eri maissa, koska uusiutuvan puun käytön vähentäminen tarkoittaa samalla myös fossiilitalouden jatkumista. Tämä taas pahentaa ilmastonmuutoksen vaikutusta luontokatoon. Mönkkösen väite voi siis olla totta, jos tarkastellaan koko maailman hakkuita. Suomessa hakkuiden väheneminen johtaisi hakkuuvuotoon, joka lisää luontokatoa maailmalla.
2. 10 miljoonan kuution hakkuiden vähentämisen vaikutus bruttokansantuotteeseen Suomessa on 0,5 prosentin luokkaa. Väite on lähellä totuutta. Suomen  bruttokansantuote on n. 315 miljardia euroa (2025). Puoli prosenttia tästä on 1,575 miljardia euroa. 0,6 prosenttia taas 1,89 miljardia euroa jne. Metsäsektorin arvoketju työllistää 90-100.000 ihmistä, jonka työllisyysvaikutus olisi arviolta 7-15.000 henkilöä. Vientitulojen supistuminen olisi jopa 3 miljardia euroa vuodessa. ” Eli periaatteessa jos ajatellaan, että puhutaan hakkuiden rajoituksista ja puhutaan siitä, että hakkuiden rajoitukset ikään kuin kurjistaisi suomen talouden, niin se on totta”, M.Mönkkönen.
3. Jos jos me nyt edelleen jatketaan niin kuin samanlaista tuotantoa portfoliota, siis samanlaisia tuotteita suomen metsistä, korjatusta puusta, niin työpaikkoja lähtee. Väite on totta, mutta ei relevantti. Jos kehitys pysäytetään, työpaikkoja menee. Tämä on totta. Suomalaiset metsäteollisuusyritykset pärjäävät kansainvälisessä vertailussa varsin hyvin tuotekehityksessä ja innovoinnissa. Uusia tuotteita kehitetään jatkuvasti ja uuden teknologiat mahdollistavat entistä paremmin tuotekehityksessä. Myös uudet biotuotetehtaat tuottavat uudenlaisia materiaaleja jatkojalostettavaksi. Väite ei siten ole relevantti.
4. Työpaikat menetetään, vaikka hakkuita lisätään. Väite on osatotuus. Mönkkönen vertaa tilastoja 1950 -luvulta tähän päivään. Tuona aikana koko maailma on teollistunut ja tuotannot automatisoituneet, jonka myös Mönkkönen toteaa. Koneet kehittyvät ja tuottavat enemmän vähemmällä työvoimalla. Se on totta. Metsätaloudessa tilanne on myös muuttunut. Mieshakkuut ovat vaihtuneet harvestereihin, hevoset ajokoneisiin ja vesurit raivaussahoihin. Työvoiman tarve on pienentynyt. Suurin muutos on kuitenkin jo tapahtunut, eikä tilastollista muutosta voida pitää relevanttina arvioidessa nykyistä muutosta. Yksi ihminen ei istuta enempää taimia, jokainen kone ja puutavara-auto tarvitsee kuljettajan ja metsänhoitotyöt tehdään ihmisen toimesta jatkossakin. Puun jalostuksessa automatisointia tulee tapahtumaan jatkossakin.

Jari Liski

• Toimittajan siteeraus: metsien käyttö on kestävää, jos puuta hakataan vähemmän kuin sitä kasvaa. Liskin vastaus: Puun käytön kestävyyden näkökulmasta väite on totta. Väite on totta. Yhtenä kestävyyden kriteerinä väite on totta, mutta vain yksi tarkastelukulma. Suomen metsätaloudessa kestävyyttä tarkastellaan monilta eri kanteilta. Puun riittävyys myös tuleville sukupolville on toki tärkeää, mutta kokonaiskestävyys muodostuu taloudellisesta, ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä.
• Metsien puuvarat ovat kasvaneet todella merkittävästi. Väite on fakta
• Meillä on Etelä-Suomessa maakuntia, joissa on 2020 -luvulla hakattu kasvua enemmän. Väite on fakta. Erityisesti Venäjän hyökkäyssodan tyrehdyttäessä puun tuonnin Venäjältä 2022, joissakin maakunnissa puun kysyntä on ylittänyt kasvun. Hakkuuvuoto tapahtuu myös tähän suuntaan.
• Metsämme eivät toimi hiililähteinä ilmakehään. Väite on fakta. Suomen metsät kasvavat hakkuita enemmän ja siten niiden hiilivarasto kasvaa koko ajan. Metsiin liittyvässä ilmastokeskustelussa useimmiten jää arvioimatta se, kuinka kauan metsästä pois kuljetettu puu sitoo hiilen. Metsät muuttuvat uudistushakkuiden jälkeen hiilinieluiksi muutamassa vuodessa. Suurin osa hakkuista on harvennuksia, joiden jälkeen metsä jatkaa hiilinieluna, vaikka sen hiilivarastosta osa viedään jalostettavaksi. On arvioitu, että jopa lyhytaikaiset hiilivarastot varastoivat puun sisältämän hiilen keskimäärin kaksi vuotta, joten ennen kuin edes niiden sisältämä hiili on vapautunut kiertoon (kiinteä + CO2), hiiltä on ehtinyt varastoitua kaksi kertaa enemmän metsiin.  
• Suomalaisten (metsä)asiantuntemus on maailmalla kysyttyä. Väite on fakta.

Anu Akujärvi

1. Vanhat metsät ei ole päästölähde (meidän tutkimuksen mukaan). Väite voi olla fakta, mutta vain lehtomaisen tai tuoreen kankaan koskemattomissa kuusimetsissä etelä- ja keskiboreaalisella vyöhykkeellä. Tutkimuksessa viitattiin ”The relationship between tree carbon dynamics and the occurrences of epiphytes of conservation concern in boreal unmanaged forests” -tutkimukseen, jossa tutkittiin 27 lehtomaisen ja tuoreen kankaan koskemattoman kuusimetsän metsiköitä. Tutkimuksen lukujen perusteella hiilivaraston kasvu on ollut keskimäärin 0,7-0,9 tonnia vuodessa tutkituilla kohteilla. Vastaavalla talousmetsän kohteella puuta kasvaa keskimäärin 6-10 kuutiota hehtaarille vuodessa. Siten erotus hiilensidonnassa on keskimäärin 4,7-8,1 tonnia hehtaarilta vuodessa talousmetsän hiilinieluihin verrattuna.
2. Puu mätänee, jos se upotetaan suohon. Väite on fiktiota. Puun hajoaminen pysähtyy, kun se joutuu hapettomaan tilaan, kuten suohon. Puu voi säilyä suotuisissa olosuhteissa tuhansia vuosia.

Arviointi kriteerien mukaan

Jokainen juttu käydään läpi samojen peruskriteerien avulla:

1. Lähteet ja niiden laatu

• Haastatteluvalinnat olivat hyviä ja asiantuntijat näkökulmaan peilaten onnistuneita. Haastatellut edustivat itse tekemäänsä tutkimusta, joten näkökulma kullakin oli luonnollisesti omassa tuotoksessa. Laadullisesti kokonaisuutena hyvä.
• Radioon tehtävässä haastattelussa toimittaja ei voi tehdä faktantarkastusta esitetyille faktoille.

2. Väitteiden paikkansapitävyys

• Keskeiset väitteet olivat linjassa ajantasaisen tutkimustiedon kanssa, koska haastatellut edustivat omia tutkimuksiaan. Osin tulokset olivat muiden tutkimusten vastaisia, mutta ohjelman luonteen vuoksi tämä on ymmärrettävää.
• Väitteet pitivät pääosin paikkansa. Joitain virheellisiä väitteitä esiintyi ja jotkin väittämät olivat totta vain globaalissa kontekstissa, vaikka puhuttiin suomalaisesta metsien käsittelystä.
• Jutussa oli jonkin verran yleistyksiä, eivätkä kaikki yleistykset antaneet totuudenmukaista kuvaa.

3. Kontekstin huomiointi

• Jutussa asia esitettiin valtakunnallisessa mittakaavassa. Vähäisin osin konteksti sekoittui globaaleihin ilmiöihin, joiden perusteellä väittämien totuudenmukaisuus kyseenalaistui. Esim. luontokadon vähentäminen hakkuita vähentämällä toimii globaalissa kontekstissa, mutta hakkuiden vähentäminen Suomessa pahentaa luontokatoa globaalisti.
• Jutusta sai oikeansuuntaisen kuvan käsiteltävästä aiheesta, vaikka näkökulma oli melko suppea. Taloudellisten vaikutusten esittäminen osana Suomen bruttokansantuotetta oli varmasti tietoinen valinta. Eurojen ja työllisyysvaikutusten esittäminen määrällisinä olisi antanut kuulijoille rehellisemmän kuvan vaikutuksista.

4. Terminologia ja käsitteet

• Pääosin terminologia ja käsitteet olivat oikein käytettyjä.

5. Tasapuolisuus ja näkökulmat

• Jutussa käsiteltiin hakkuumääriä ja metsien hiilensidontaa eri näkökulmista. Totuudenmukaisuutta olisi voinut lisätä hakkuiden syyn, eli puun tarpeen kertomisella ja toisaalta vertailemalla tutkimustuloksia muihin tutkimuksiin. Edelleen julkaisutyypistä johtuen voidaan sanoa, että kokonaisuus oli melko tasapainoinen.

Arvioinnin lopputulos

YLE kuvaus ohjelmasta: ”Luontotoimittaja Markku Sipi lähti selvittämään, pitävätkö suomalaisessa metsäkeskustelussa vilisevät väitteet paikkansa. Kurjistuuko Suomen talous, jos hakkuita rajoitetaan? Onko Suomen metsien käyttö kestävää, kun puuta kasvaa enemmän kuin hakataan? Vaikka ohjelmassa astutaan monisyiseen osatotuuksien maastoon, yhteen väitteeseen saadaan selvä vastaus: vanhat metsät eivät ole päästölähde. Haastateltavat: professori Mikko Mönkkönen, Jyväskylän yliopisto tutkimusprofessori Jari Liski, Ilmatieteen laitos erikoistutkija Anu Akujärvi, Suomen ympäristökeskus”

Toki selvä vastaus saatiin kaikkiin näihin kysymyksiin. Suomen talous kurjistuu hakkuiden rajoituksilla. Suomen metsien käyttö on kestävää, kun puuta kasvaa enemmän kuin hakataan. Etelä- ja keskiboreaalisella vyöhykkeellä kasvavat rehevien kangasmaiden kuusivaltaiset vanhat metsät eivät ole päästölähde. Ohjelmassa käsiteltiin kuvauksen mukaisesti monisyisiä osatotuuksia, jossa kunkin aiheen osalta olisi voinut olla oma ohjelmansa. Nyt kuultu ohjelma oli monen eri aiheen yksipuolista tarkastelua. Kuitenkin toimittaja onnistui saamaan kohtuullisen hyvän ohjelman, jossa oli paljon asiaa. Toisaalta paljon asioita jäi myös kertomatta, jotka liittyvät keskeisesti näihin kysymyksiin. Jälleen kerran.

Sisällöllisesti ohjelma tarjosi sitä samaa tarinaa, mitä mediat ovat käsitelleet vuosia. Metsien käyttöön liittyy erilaisia ajatuksia ja niiden pallottelulla saadaan helposti täytettyä mediat. Vieläkään toimittaja ei uskaltautunut avaamaan uusia keskusteluita, jotka voisivat viedä metsäkeskustelua eteenpäin. Hakkuita pitää vähentää – minkälaisia hakkuita ja minkä verran? Mitä suomalaisen puun tilalle suositellaan? Vanha metsä sitoo hiiltä – kuinka paljon talousmetsää vähemmän vanha metsä sitoo hiiltä? Konkretiaan meneviä kysymyksiä vaikutuksista on uskallettava esittää, jos haluaa asioiden kehittyvän parempaan suuntaan. Ilman mahdollisuuksia esitysten realististen vaikutusten arviointiin ei ole myöskään mahdollisuuksia edistää metsäkeskustelua tai metsäpolitiikkaa.