Metsäammattilaisten arvio uutisesta

Miten arvioimme mediajuttuja

Mediajuttujen arviointi tehdään metsäammattilaisten näkökulmasta tavoitteena lisätä keskustelun läpinäkyvyyttä ja tuoda esiin, miten hyvin esitetyt väitteet vastaavat tutkimustietoa ja metsätalouden käytäntöjä. Arviointi ei kohdistu yksittäisiin toimittajiin, vaan sisältöön ja sen perusteluihin.

Julkaisija ja jutun aihe:   YLE, kelopuun saatavuus https://yle.fi/a/74-20220562

Toimittajat: Riikka Niutanen ja Anna Polo

Julkaisupäivä: 25.4.2026

Kokonaisuuden arviointi

Jutussa kirjoitettiin kelorakentajien näkökulmasta kelon saatavuusongelmia. Lisäksi siinä oli haastateltu asiantuntijoina henkilöitä, jotka arvioivat Suomen metsätalouden tilaa kelojen saatavuuden kautta. Vaikka jutussa yhdessä lauseessa mainittiin kelojen saatavuusongelmien syy, eli ettei kuollutta puuta korjata hakkuissa, jutussa keskeisenä teemana oli kelopuun loppuminen metsistä. Juttu käytännössä antoi negatiivisen kuvan metsätalouden toiminnasta sen vuoksi, että metsätaloudessa tehdään monimuotoisuustyötä.

Faktat, tulkinnat ja mielipiteet:

Väite: ”Kelorakentaminen Suomessa on loppu, sillä talousmetsissä ei ole rakennuskelpoista keloa”. Väite on totuudenvastainen. Fakta on, että kelorakentaminen loppuu, koska keloa ei korjata myyntiin hakkuiden yhteydessä.

Väite: ” Venäjältä keloa ei tällä hetkellä tuoda, ja suomalaisissa metsissä se on käynyt hyvin vähiin.” Väite on osin totta. Keloa ei tuoda Venäjältä Ukrainan sodan vuoksi, eli tältä osin väite on fakta. Suomalaisissa metsissä kelon määrä lisääntyy, koska uutta keloa syntyy erityisesti pohjoisessa Suomessa mäntyjen kuollessa, eikä sitä viedä pois talousmetsistä.

Väite: ” Metsissä jäljellä olevat kelot jätetään useimmiten paikoilleen tukemaan luonnon monimuotoisuutta, vaikka nykyiset metsänkäsittelyohjeet eivät suoraan kiellä kelon keräämistä.” Väite on fakta. Kuitenkin sekä PEFC, että FSC -sertifioinnit edellyttävät kelojen säästämistä hakkuissa ja niiden lisäämistä muun muassa säästöpuuryhmiä jättämällä (keloa muodostuu lisää pitkällä aikavälillä).

Väite: ” Kelopuun loppuminen kertoo siitä, että suojelematon suomalainen metsämaisema on tosi intensiivisessä metsätalouskäytössä.” (Panu Halme, Suomen ympäristökeskus) Väite on fiktiota. Halme tekee päätelmän metsien käytön intensiteetistä sen perusteella, ettei kelorakentajat saa keloa. Asioilla ei ole yhteyttä. Väite on mielipide, johon yhdistyy totuudenvastainen tulkinta.

Väite: ” Keloihin erikoistuneista lajeista hirveän iso osa on uhanalaisia. Sekin osoittaa, että keloja on todella vähän”. Väite on Fakta. Juuri sen vuoksi keloja ei hakkuissa kerätä.

Väite: ”Uutta keloa ei enää synny”. Väite on fiktiota. Kelottumista tapahtuu koko ajan puiden kuollessa. Osa puista ei kelotu, mutta osa kelottuu. Vaikka kelottuminen kestää yksittäisen puun osalta kauan, kelottumisen eri vaiheissa olevia puita on metsissä paljon. Keloa siis syntyy koko ajan lisää niin kauan, kuin puita kuolee metsissä.

Väite: ”Kunnon keloa on vain kansallispuistoissa”. Väite on fiktiota. Rakennuskelpoista keloa on varmasti enemmän kansallispuistoissa, kuin talousmetsissä, mutta myös talousmetsissä on ”kunnon keloa”.

Arviointi kriteerien mukaan

Jokainen juttu käydään läpi samojen peruskriteerien avulla:

1. Lähteet ja niiden laatu

• Jutussa on käytetty lähteitä valikoiden. Kelorakentaja haluaisi luonnollisesti saada kotimaista keloa, jota ei enää ole markkinoilla luonnonhoitotoimien takia. Suomen ympäristökeskuksen professori Panu halme on tunnettu vakiovieras jutuissa, joissa halutaan luoda negatiivinen mielikuva metsätaloudesta. Halmeen tulkinnat harvoin kestävät faktantarkastusta metsätalouden näkökulmasta. Käytännössä väitteet eivät olleet tutkittua tietoa tai luotettavista lähteistä saatua tietoa, vaan yksittäisiä näkemyksiä.
• Vaikka jutun keskeinen viesti oli metsätalouden arvostelu, toimittajat eivät haastatelleet metsäammattilaisia tai tehneet faktantarkastusta haastateltavien väitteiden osalta itse.

2. Väitteiden paikkansapitävyys

• Keskeiset väitteet eivät olleet linjassa ajantasaisen tutkimustiedon kanssa
• Väitteet eivät vastaa käytännön metsätalouden toimia tai talousmetsien kehitystä
• Jutussa on pääosin tehty yleistyksiä yksittäistapausten perusteella, jotka eivät edes ole totta.

3. Kontekstin huomiointi

• Jutussa asia esitettiin valtakunnallisessa mittakaavassa, vaikka Etelä-Suomessa kelottumista ei tapahdu vallitsevien olosuhteiden vuoksi. Oikeampi konteksti olisi ollut alueellinen, koska alueelliset erot ovat suuria.
• Jutusta ei saanut oikeaa ja tasapainoista kuvaa kelojen määrästä talousmetsissä, eikä kelojen syntymisestä. Olennaisena taustatietona juttuun olisi ollut hyvä tuoda selkeämmin esiin talousmetsien nykytila kelojen käytön osalta, uusien kelojen syntyminen ja uusien kelojen syntymistä tavoittelevat toimenpiteet, sekä niiden aikajänne.

4. Terminologia ja käsitteet

• Jutussa kerrottiin, ettei metsänkäsittelyohjeet kiellä kelon keräämistä, mutta jätettiin kertomatta, että pääasiassa kelojen kerääminen on sertifikaateissa ja metsänkäsittelyohjeissa kielletty tai rajoitettu. Tämä ei asiaan perehtymättömälle kerro asian oikeaa tilaa. Käsitettä on käytetty harhaanjohtavasti.
• ”Suomalainen metsämaisema on tosi intensiivisessä metsätalouskäytössä” on ilmaisultaan epämääräinen.
• Kun sanotaan, että ”ennen tehometsätalouden alkamista”, olisi hyvä kertoa sen alkamis- ja päättymisvuosi. Tehometsätalouden aika päättyi 1980 -luvulla.

5. Tasapuolisuus ja näkökulmat

• Juttu oli kokonaisuutena hyvin yksipuolinen metsäalan näkökulmasta, eikä metsäalan ammattilaisia ole kuultu. Onko juttu yksipuolinen vai tuoko se esiin useita näkökulmia?
• Nykymetsätalouden toimet on yhtä mainintaa lukuun ottamatta jätetty systemaattisesti pois, ja tuo maininta on unohdettu muissa jutun osissa systemaattisesti. Kyseisessä maininnassa jätettiin kokonaan pois syy, miksi keloa ei kerätä hakkuissa, eli luonnonhoidolliset perusteet.

Arvioinnin lopputulos

Juttu oli kokonaisuutena harhaanjohtava, koska siinä ei tuotu selkeästi esiin kelon saatavuusongelmien syytä, eli metsätalouden luonnonhoitotoimia. Virheellisten olettamusten myötä lukijalle jää helposti kuva, että saatavuusongelmien syynä on kelojen puuttuminen metsistä. Journalistisesti tarkastellen juttu olisi ollut selkeästi laadukkaampi, jos toimittaja olisi haastatellut myös metsäammattilaisia ja saanut tietoa kelon saatavuuden todellisista syistä. Suositeltavaa on, että aiheesta tehdään jatkojuttu, jossa tuodaan selkeästi esiin oikeat syyt ja niiden taustat.