Tiedote.2026
Rajat hakkuille -kansalaisaloite esittää täydellistä hakkuukieltoa koko maahan ja kattavan rajoitepaketin koko metsäsektorille. Metsäammattilaisten arvion mukaan aloite ei ole perustuslain mukainen, kohtuullinen, eikä luontoarvoja merkittävästi lisäävä ja se ajaisi metsäteollisuuden pois Suomesta. Nykymetsätalouden toimet tuottavat jo nyt monimuotoisuutta tukevia rakennepiirteitä talousmetsiin merkittävästi, eikä esitetyillä toimilla ole aloitteessa väitettyjä hyötyjä, verkosto arvioi.
Suomen metsien puuvaranto on noin 2,6 miljardia kuutiota puuta. Aloitteessa esitetään, että hakkuita pienennetään noin 35 miljoonalla kuutiolla, eli metsiin jäisi Suomessa alkuvaiheessa 1,3 % enemmän puuta vuosittain, joka hakattaisiin muualta. Esitys hakkuiden pienentämisestä puolittaisi nykyisen käytön ja metsäsektorin tuottaman yhteiskunnallisen hyödyn, lisäisi harvennus- ja hoitorästejä, sekä pienentäisi metsien kasvua.
Aloite kieltäisi hakkuut kaikissa metsissä kolmeksi kuukaudeksi vuosittain. Vaikutukset olisivat katastrofaaliset metsäalan yrityksille. Esitys keskeyttäisi tulot neljännesvuodeksi, mutta se ei sisällä menetysten kompensoimista yrityksille. Yritysten menot eivät pysähdy. Lisäksi esitys lisäisi kausityövaltaisuutta, jonka vuoksi alalle olisi vaikeampi saada työntekijöitä. Esitys edellyttäisi myös, että yritysten tulisi pystyä toteuttamaan vuoden työt lyhyemmässä ajassa, joka vaatii lisää kalustoa ja työvoimaa. Yhtälö on yrityksille kestämätön.
Aloitteessa toistellaan tieteellisesti virheelliseksi osoitettua väittämää, jonka mukaan hakkuiden vähentäminen tuottaisi ilmastohyötyjä. Tämä vanhentunut käsitys on esimerkiksi hallitustenvälisen Ilmastopaneelin, IPCC:n, näkemyksen vastainen. Suomen ilmastopolitiikan uudistus on tekemättä, mutta metsälakiin ei vanhentuneita ilmastoväittämiä ole syytä liittää.
Metsätyöt turvattava jatkossakin
Aloitteessa Metsälaista poistettaisiin metsätyön keskeyttämisen rangaistavuus. Nykyisessä yhteiskunnassa, jossa avoimesti mainostetaan koulutuksia, joissa nuorisoa opetetaan keskeyttämään laillisen työn tekemistä, on tosiasiassa tarve koventaa rangaistuksia, ei poistaa niitä. Perustuslaillisten oikeuksien turvaaminen tehdä työtä ja elinkeinonharjoittamista on yhteiskunnan velvollisuus, eikä keinoja pidä heikentää lakimuutoksilla.
Hakkuukiintiöiden tuominen lainsäädäntöön on käytännössä Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelun laajentamista yksityismaille heikennettynä. Luonnonvarasuunnitelmassa määritellään keskimääräinen hakkuutaso valtion maille alueittain 10 vuodeksi ja määrää tarkastellaan 5 vuoden jälkeen. Vuosittain tarkasteltavat hakkuukiintiöt loisivat metsäteollisuudelle huomattavaa epävarmuutta, joka vaikuttaisi investointipäätöksiin negatiivisesti. Lisäksi yksityismailla kiintiöt voivat aiheuttaa perhemetsänomistajille merkittävää haittaa. Kiintiöillä voi olla puun hintaa nostava vaikutus, joka hyödyttäisi metsänomistajia. Toisaalta se vaikuttaa samalla metsäteollisuuden kannattavuuteen ja voi pitkässä juoksussa aiheuttaa merkittävää metsänhoidon tilan heikkenemistä.
Luvanvaraisuudelle ei ole perustetta
Suomessa metsänomistajilla on jo nyt velvoite ilmoittaa hakkuuaikomuksesta viranomaiselle. Metsänkäyttöilmoitus on julkinen ja viranomainen katsoo, tarvitaanko suunnitelmaan lain vaatimia muutoksia. Jos ei tarvita, viranomainen käytännössä antaa luvan hakkuulle jo nyt. Yli 100.000 lupapäätöksen tekeminen vuosittain maksaisi yhteiskunnalle paljon ja kuormittaisi valitusten myötä myös oikeuslaitosta tarpeettomasti. Nykyinen käytäntö on riittävä turvaamaan luontoarvot. Naapureilla on mahdollisuus seurata ilmoituksia julkisesta rekisteristä, eikä erilliseen ilmoitusvelvollisuuteen ole syytä sortua.
Kansalaisaloitteella pyritään heikentämään merkittävästi metsänomistajien tuloja ja metsäalan kannattavuutta, sekä vähentämään metsänomistajien halukkuutta tehdä metsänhoitotoimia. Seuraukset olisivat erittäin negatiivisia ja kauaskantoisia yhteiskunnalle, jossa hoitamattomien riukumetsiköiden määrä kasvaisi merkittävästi. Laadukasta tukkipuuta ei olisi tulevilla sukupolvilla käytettävissä ja umpeenkasvaneet metsät ovat myös lajistoltaan köyhiä, joten myös luonnon monimuotoisuus kärsisi.
Kokonaisuutena aloite lisää työttömyyttä, pienentää bruttokansantuotetta, heikentää Suomen yhteiskunnallisia palveluita ja aiheuttaa planetaarisesti katsoen luonto- ja metsäkadon lisääntymistä ja kestävän metsätalouden heikkenemistä. Aloitteen arvioinnissa huomiota herättää myös se, ettei luontohyötyjä ole arvioitu määrällisesti mitenkään. Tiedämme vain, että aloitteen hyväksyminen olisi Suomen taloudelle kohtalokas ja tavoiteltavat hyödyt voivat olla mitättömiä.
Metsäammattilaiset peräänkuuluttavat vastuullisuutta ehdokkailta
Metsäammattilaisten verkosto ymmärtää, että eduskuntavaalien läheisyys saa ihmiset tekemään mitä populistisimpia avauksia äänien saamiseksi. Rajat hakkuille -kansalaisaloite on jatkoa neljän vuoden takaiselle Avohakkuut historiaan -aloitteelle, joka hylättiin yksimielisesti. Yhteiskunnallisen keskustelun käyminen on tärkeää, mutta vastuullisuuden unohtaminen vaalien alla ei ole kestävää. On selvää, ettei Rajat hakkuille -kansalaisaloite mene läpi jo perustuslaillisten ongelmallisuuksien vuoksi ja se on vain vaalitemppu.
Metsäammattilaiset toivovat, että ehdokkaat kautta linjan näyttävät vastuullisuutta vaalikampanjoissaan ja pystyvät käymään asiallista keskustelua silloinkin, kun keskustellaan realismista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista.
Metsäala huomioi luonnon laajasti
Metsäammattilaiset haluavat myös muistuttaa, että metsätalous on ottanut metsäluonnon monimuotoisuuden laajasti huomioon jo 1990 -luvulta lähtien. Tuolloin uudistettiin Metsälaki, Luonnonsuojelulaki ja Vesilaki turvaamaan tärkeät luontokohteet ja ympäristön huomiointi toiminnassa. Lisäksi metsäsertifiointi tuli tuolloin käyttöön kattavasti. Metsäalan koulutuksiin luonnonhoito on sisältynyt siitä asti ja se on kiinteä osa metsäalan toimintaa kaikkialla Suomessa.
On myös tutkittu, että metsäammattilaisille luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on erityisen tärkeää. Alalle hakeudutaan vahvan luontosuhteen myötä. Metsäammattilaisten metsäsuhteesta jalostuu koulutuksen ja työkokemuksen seurauksena iso osa identiteettiä, joka kattaa kaikki elämänalueet. Metsätalousmaiden luontoa turvaa parhaiten metsänomistajille annettavat kannustimet luonnonhoitoon, jotta sitä voidaan toteuttaa kaikkialla metsäammattilaisten ohjauksessa.