Blogi 24.7.2026
Mielenosoituksia, vahingontekoa, työn estämistä, valituksia.. Aktivismia markkinoidaan nykyisin avoimesti kansalaistottelemattomuutena, eli toimimisella lainvastaisesti. Aktivistien koulutuksissa opetetaan, mitkä velvollisuudet koskevat esimerkiksi poliisia ja metsäkoneen kuljettajia, sekä miten noita velvollisuuksia käytetään hyväksi. Ylikuormittunutta oikeusjärjestelmää kuormitetaan valituksilla, joilla pääasiallisena tarkoituksena näyttää olevan haitan aiheuttaminen. Laillisen työn tekijöiden turva on jo pitkälti menetetty.
”Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.” Näin sanotaan Suomen perustuslain ensimmäisessä pykälässä. Perustuslain 10 pykälässä sanotaan ”Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu.”. 15 pykälässä sanotaan ”Jokaisen omaisuus on turvattu.” ja 18 pykälässä sanotaan ”Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.”. 20 pykälässä oikeuksien toteutumisen turvaamisesta sanotaan ”Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.”
Demokratiassa laillisilla vaaleilla valitut kansanedustajat päättävät lainsäädännöstä, jonka tarkoituksena on turvata kaikkien yhteiskunnan jäsenten oikeudet. Demokratiaa turvaa vapaa lehdistö, sekä mielipiteen- ja sananvapaus, joiden myötä voidaan käydä avointa yhteiskunnallista keskustelua pelisäännöistä, joiden mukaan kaikkien tulisi toimia. Lainsäätäjän tehtävä on muuttaa Suomen lakia muuttuvaan yhteiskuntaan sopivaksi. Nyky-Suomessa lainsäätäjälle ja yhteiskunnalle lain noudattamisen valvojana kohdistuu koko ajan kasvava paine päivittää lainsäädäntöä siten, että se turvaa yhteiskunnan perustan muuttuvassa toimintaympäristössä. Laillisen työn tekeminen on koko yhteiskunnan asia, jota tulee turvata kaikin keinoin.
Mielen osoittaminen ei anna lupaa rikkoa lakeja
Suomessa toimii useita organisaatioita, jotka katsovat, ettei heillä itsellään ole velvollisuutta noudattaa lakeja, koska ajavat itselleen tärkeiksi näkemiään asioita. Toisaalta samat toimijat ovat erittäin tietoisia niistä velvollisuuksista, jotka koskevat kaikkia laillisesti toimivia tahoja ja henkilöitä. Koska lakien rikkomisesta tuomitaan aina välillä sakkoja osallistujille ja korvauksia uhreille, niiden maksamisesta huolehditaan muiden toimesta. Rangaistusten ehkäisevä vaikutus on menetetty. Luultavasti näitä verotuksellisesti tuloiksi katsottavia tukia ei ilmoiteta verottajalle lainkaan. Onhan laittoman toiminnan tukeminen rikos jo itsessään, joka paljastuisi verolakia noudattamalla. Esimerkiksi Lapin käräjäoikeus määräsi Elokapinan korvaamaan Metsähallitukselle 23.000 euroa vahingonkorvauksia ja 6.000 euroa viivästyskorkoja. Syyllinen keräsi vastaavan rahasumman joukkorahoituksilla, vaikka valitti tuomiosta. Luultavasti uusia kampanjoita tulee vielä hovioikeuden ratkaisun jälkeen, koska se on niin kannattavaa.
Kokoontumislaki turvaa ihmisten oikeuksia estämättä oikeutta järjestää mielenosoituksia. Mielenosoituksen järjestäjän on kuitenkin varmistettava lain noudattaminen. Kokoontuminen ei esimerkiksi saa loukata kenenkään oikeuksia, siitä on ilmoitettava etukäteen poliisille, eikä se saa aiheuttaa huomattavaa haittaa muille. Poliisilla on oikeus määrätä tilaisuus keskeytettäväksi.
Työn turvaaminen etusijalla
Jos mielenosoitus estää laillisen työn toteuttamisen, yhteiskunnan ensisijainen tehtävä on turvata työn tekeminen lopettamalla laiton toiminta. Valitettavan usein kuitenkin uhrin oikeudet jäävät jalkoihin, kun mediamylläkkä alkaa. Yhtäkkiä huomataan, että lehdissä puhutaan laittomaan toimintaan ryhtyneiden oikeuksista ja oikeutuksesta toimintaan. Kirjoitetaan siitä, onko huoli ympäristöstä riittävä syy olla noudattamatta lakeja, mutta ei kirjoiteta siitä, että käytännössä puhutaan tasa-arvolain mukaisesti siitä, voiko kuka tahansa rikkoa mitä tahansa lakia, jos keksii sille omasta mielestään riittävän perusteen.
Esimerkiksi metsätyömaalla töiden keskeytyksellä on aina hinta, joka voi kohdistua työntekijään, työnantajaan, urakanantajaan tai puiden ostajaan. Tai kaikkiin niistä. Kalliiden koneiden seisottaminen mielenosoituksen vuoksi ei keskeytä esimerkiksi lainojen korkojen muodostumista tai lainanlyhennyksiä. Pahimmassa tapauksessa puuta jalostavan ostajan työt keskeytyvät raaka-aineen puuttumiseen, jolloin voi tulla jopa kyseeseen sen työntekijöiden lomautustarve. Keskeytys loukkaa Perustuslaissa turvattuja oikeuksia tehdä työtä ja harjoittaa elinkeinoa.
Ammattimaista toimintaa
Nykyajan aktivismi ei ole mitään nappikauppaa. Puhutaan mahdollisesti jopa satojen miljoonien eurojen liiketoiminnasta, joka on levittäytynyt kaikille tasoille. Pelkästään suurimpien ympäristöjärjestöjen yhteenlaskettu liikevaihto on useita kymmeniä miljoonia euroja. Sen päälle tulevat muun muassa erilaiset apurahat, hankkeet ja piilorahoitukset. Jokainen ymmärtää, ettei tuollaisia rahamääriä pyöritetä sattumanvaraisesti. Toiminta on ammattimaista ja korkeatasoista.
Tänä vuonna aktivistit saivat avukseen Koneen säätiön miljoonarahoituksella aloittaneen lakiasiaintoimisto Maailman, joka vastaa oikeudenkäyntien hoitamisesta ja valitusten tekemisestä. Toki esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitolla on ollut jo vuosikymmeniä omat lakimiehet tekemässä valituksia kaikista suurhankkeista, mutta uusi lakitoimisto täydentää sektoria kiistojen osalta.
Toimintaympäristön muutos luo painetta lainsäädännön muuttamiselle
Koska työntekijöillä ja ammatinharjoittajilla ei ole käytössään vastaavia lakipalveluita oikeuksiensa turvaamiseen, he ovat jääneet alisteiseen asemaan yhteiskunnassa. Suurilla yhtiöillä ei ole halukkuutta käynnistää oikeusprosesseja, koska niistä seuraa vääjäämättä kansainvälinen lokakampanja ja taloudelliset seuraukset. Perustuslaillisten oikeuksien turvaamisen vastuu on yhteiskunnalla, jonka tulisi tunnistaa toimintaympäristön muutokset ja tehdä tarvittavat päivitykset lainsäädäntöön. Keskeisin muutostarve on saattaa mielenosoituksiin perustuvat rikokset yleisen syyteoikeuden piiriin. Se turvaisi sekä työn tekemisen, että vahingonkärsijöiden oikeudet, kun uhrien ei itse tarvitsisi ottaa taloudellisia riskejä, vaan olisi syyttäjän velvollisuus turvata oikeuksien toteutuminen myös oikeusasteissa.
Lisääntyneiden valitusten ja mielenosoitusten aiheuttamat kustannukset ja viivästykset kasvavat koko ajan. Vahinkojen minimoimiseksi lainsäädäntöä tulisi kehittää siten, että sanktiot laittomasta toiminnasta ovat tasolla, joka aidosti vähentää lakien rikkomista. Aktivistien ja järjestäjien vastuuhenkilöiden henkilökohtaista vastuuta tulee kasvattaa. Pelkästään sakkojen korottaminen ei todennäköisesti vaikuta, koska syylliset eivät niitä itse maksa. Sakkojen sijasta rangaistuksena tulisi määrätä entistä enemmän yhdyskuntapalvelua ja vankeusrangaistuksia. Lisäksi lainsäädännön tulisi aiempaa voimakkaammin puuttua laittoman toiminnan organisoimiseen. Rangaistukset vastuuhenkilöille ovat ensiarvoisessa asemassa. Lisäksi pitää määrätä esimerkiksi konflikteilla saadun näkyvyyden tuottamat tulot kaikkien hyötyä saavien organisaatioiden osalta menetetyksi valtiolle rikoshyötynä.
Myös poliisin toimintaedellytyksiä tulee parantaa. Sille on annettava riittävät ja tehokkaat oikeudet keskeyttää ja purkaa laittomat mielenosoitukset. Näitä oikeuksia tehostamaan tulee määrätä entistä selkeämmin niskuroinniksi kaikki toimet, joissa poliisin kehotuksia ei noudateta. Lisäksi on määrättävä, että poliisin joutuessa turvautumaan fyysiseen kontaktiin mielenosoituksen purkamiseksi, tekijä syyllistyy automaattisesti väkivaltaiseen viranomaisen vastustamiseen.