Metsäkeskustelussa metsäammattilaiset esitetään usein kylminä teknokraatteina, joiden maailmassa metsä on kuutioita, euroja ja hakkuusuunnitelmia. Tuore Itä-Suomen yliopistossa tarkastettu väitöstutkimus piirtää kuitenkin aivan toisenlaisen kuvan.
Tuulikki Hallan väitöstutkimuksen mukaan metsäammattilaisille metsä ei ole vain työpaikka tai luonnonvara. Se on osa identiteettiä, elämäntarinaa, arvoja ja jopa omaa maailmankuvaa. Metsä on läsnä sekä työssä että vapaa-ajalla, lapsuuden muistoissa ja tulevaisuuden toiveissa. Tutkimuksen perusteella metsäammattilaisten metsäsuhde on syvä, henkilökohtainen ja tunteikas.
Tulos on kiinnostava aikana, jolloin julkisessa keskustelussa metsäammattilaisia syytetään toistuvasti luonnon tuhoamisesta, monimuotoisuuden heikentämisestä tai vanhentuneiden ajattelumallien puolustamisesta. Hallan tutkimus osoittaa, että todellisuus on huomattavasti monimutkaisempi.
Metsäammattilaiset kokevat tutkimuksen mukaan vahvaa vastuuta metsistä. He eivät näe itseään vain puuntuotannon asiantuntijoina, vaan metsien hoitajina ja tulevien sukupolvien mahdollisuuksien turvaajina. Monelle metsä merkitsee samanaikaisesti toimeentuloa, luonnon monimuotoisuutta, virkistystä, kulttuuriperintöä ja kansallista hyvinvointia.
Juuri tästä syntyy myös yksi suomalaisen metsäkeskustelun suurista jännitteistä. Kun metsäammattilainen katsoo metsää, hän näkee usein vuosikymmenten työn, metsän kasvun, uusiutumisen ja ihmisen sekä luonnon yhteisen historian ja tulevaisuuden. Kun osa kansalaisista katsoo samaa metsää, he voivat nähdä ensisijaisesti hiilinielun, virkistysalueen tai suojelukohteen. Kyse ei ole välttämättä siitä, että toinen osapuoli välittäisi metsästä enemmän kuin toinen. Kyse on erilaisista metsäsuhteista.
Hallan tutkimus nostaa esiin myös sen, että metsäkiistat eivät synny pelkästään faktoista tai tutkimustuloksista. Niitä ruokkivat tunteet, arvot, identiteetit ja kokemus siitä, että omaa näkökulmaa ei ymmärretä tai arvosteta. Metsäammattilaiset eivät tutkimuksen mukaan ole näiden konfliktien ulkopuolisia tarkkailijoita, vaan itse niiden keskellä eläviä ihmisiä.
Ehkä tutkimuksen tärkein viesti onkin, että metsäammattilaisten motiiveja ei voi ymmärtää tarkastelemalla vain metsätalouden talouslukuja tai hakkuutilastoja. Niiden taustalla on vahva arvomaailma, jossa korostuvat vastuu, pitkäjänteisyys, metsien hyvinvointi ja halu jättää metsät hyvässä kunnossa seuraaville sukupolville.
Jos suomalaisessa metsäkeskustelussa halutaan aidosti vähentää vastakkainasettelua, ensimmäinen askel voi olla tämän tunnustaminen: metsäammattilaiset eivät ole metsän vastapuoli. He ovat yksi niistä ihmisryhmistä, joiden elämä on ehkä kaikkein syvimmin sidoksissa metsään.
Metsäammattilaiset kiittävät Tuulikki Hallaa tutkimuksesta ja toivovat, että sen tulokset välittyvät myös suurelle yleisölle.