Arvioitava julkaisu: Yle 16.9.2026 https://yle.fi/a/74-20246142
Juttu: Analyysi: Ylen selvitys osoittaa, ketkä käyttävät piilotettua valtaa suomalaisista metsistä
Toimittaja: Anna Polo
Metsäammattilaisten verkosto arvioi mediajulkaisuja viidellä kriteerillä: lähteet ja niiden laatu, väitteiden paikkansapitävyys, kontekstin huomiointi, terminologia ja käsitteet sekä tasapuolisuus ja näkökulmat.
Kokonaisarvio
Ylen analyysi perustuu saman päivän uutiseen, jossa vertailtiin metsänhoitoyhdistysten tekemiksi tunnistettuja metsänkäyttöilmoituksia vuosilta 2020–2025. Aineistossa poiminta- ja pienaukkohakkuiksi ilmoitettujen kohteiden osuus vaihteli yhdistyksittäin, ja niiden keskimääräinen osuus metsänhoitoyhdistysten ilmoituksista oli 1,7 prosenttia. Yle kertoo itse aineiston rajoitteet: ilmoitus ei tarkoita hakkuun toteutuneen, sama hakkuu voi olla ilmoitettu useammin kuin kerran ja jatkuvan kasvatuksen kaltainen hakkuu voidaan kirjata harvennukseksi. Yle.fi
Varsinainen ongelma syntyy, kun hakkuuilmoituksia koskevasta havainnosta siirrytään väitteisiin metsänomistajien päätösvallan ulkoistamisesta ja metsänhoitoyhdistysten ”piilovallasta”. Näitä johtopäätöksiä Ylen data-analyysi ei sellaisenaan mittaa.
Erityisen ongelmallisia ovat väitteet, joiden mukaan ”suurin osa metsänomistajista on ulkoistanut metsiään koskevan päätöksenteon”, metsänhoitoyhdistykset käyttävät ”vähintään yhtä paljon valtaa” kuin metsänomistajat ja vähän jatkuvaa kasvatusta ilmoittavien yhdistysten suunnitelmissa ”päädytään siis lähes aina avohakkuuseen”. Yle.fi
Viimeksi mainittu väite on myös loogisesti virheellinen: jos jatkuvan kasvatuksen hakkuiden osuus on pieni, siitä ei seuraa, että kaikki muut hakkuut olisivat avohakkuita. Niihin kuuluu suuri määrä harvennuksia ja muita kasvatushakkuita.
1. ”Suurin osa metsänomistajista on ulkoistanut metsiään koskevan päätöksenteon”
Arvio: Ylen esittämät lähteet eivät osoita väitettä.
Väite esitetään jo jutun ingressissä faktan kaltaisessa muodossa.
Yle linkittää tueksi Takala ym. (2022) -tutkimuksen. Kyseisessä vertaisarvioidussa tutkimuksessa haastateltiin 24 henkilöä ja tehtiin kysely 452 metsänomistajalle. Tutkimuksen varsinainen aihe oli metsänomistajien suhtautuminen luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen, ei se, kuinka moni on ulkoistanut metsäomaisuuttaan koskevan päätösvallan metsänhoitoyhdistykselle. Tutkimuksen vastausprosentti oli 13,8 %, ja tekijät itse tunnistavat aineistossa mahdollisen valikoitumisharhan. ScienceDirect
Tutkimuksesta ei siis voida päätellä, että suurin osa Suomen noin 600 000 metsänomistajasta olisi ulkoistanut päätöksentekonsa.
Metsäomistajien keskuudessa on kyllä ryhmä, joka tukeutuu vahvasti ammattilaisiin. Aiemmassa metsänomistajien päätöstukityypittelyssä esimerkiksi ”delegoijiksi” luokiteltiin noin 21 % ja ”opinhakuisiksi” 39 %, kun taas 19 % oli itsenäisiä ja 22 % puntaroijia. Tämäkin osoittaa ennen kaikkea metsänomistajakunnan heterogeenisuuden. Tapio
Ylen ilmaisu ”suurin osa on ulkoistanut päätöksenteon” menee selvästi pidemmälle kuin tarkistamamme tutkimusnäyttö.
2. ”Metsänhoitoyhdistykset käyttävät vähintään yhtä paljon valtaa kuin metsänomistajat”
Arvio: tulkinta, jota Ylen selvitys ei mittaa.
Yle kirjoittaa:
”Kuitenkin vähintään yhtä paljon valtaa käyttävät ne, jotka metsiä oikeasti hoitavat – eli metsänhoitoyhdistykset.”
Metsäammattilaisilla on epäilemättä vaikutusvaltaa. Metsänomistaja voi tukeutua heidän asiantuntemukseensa, ja ammattilaisen esittelemillä vaihtoehdoilla on merkitystä päätöksenteolle.
Mutta Ylen aineistossa ei ole mitattu metsänomistajan ja ammattilaisen suhteellista päätösvaltaa. Siksi väitettä ”vähintään yhtä paljon valtaa” ei voi johtaa hakkuuilmoitusten jakaumasta.
Lainsäädännössä metsänhoitoyhdistyksen tehtävä on päinvastoin edistää metsänomistajan omalle metsätaloudelleen asettamien tavoitteiden toteutumista sekä tarjota metsänomistamiseen liittyviä palveluja. Finlex
Vaikutusvalta ja päätösvalta ovat eri asioita.
3. ”Moni metsänomistaja on antanut metsänhoitoyhdistykselle valtakirjan tehdä metsilleen mitä hyvänsä”
Arvio: harhaanjohtava ilmaisu.
Valtakirjalla voidaan antaa metsäammattilaiselle hyvinkin laajat valtuudet hoitaa sovittuja käytännön asioita. Mutta ilmaisu ”tehdä metsilleen mitä hyvänsä” antaa väärän kuvan valtakirjan luonteesta.
Metsänhoitoyhdistyksen omassa nykyisessä puukauppaohjeistuksessa asia ilmaistaan päinvastoin:
”Valtakirja ei kuitenkaan tarkoita päätäntävallan siirtymistä pois sinulta.”
Metsänomistajan kerrotaan päättävän, mitä myydään, miten myydään ja kenelle myydään. Puunmyyntisuunnitelma hyväksytään ennen valtakirjan mukaista toimeksiantoa. Mhy.fi
Valtakirjan sisältö voi luonnollisesti vaihdella. Ylen jutussa ei kuitenkaan esitetä aineistoa siitä, kuinka monella metsänomistajalla olisi niin laaja valtakirja, että metsänkäsittelymenetelmän valinta olisi tosiasiassa siirretty yhdistykselle.
4. ”Niiden suunnitelmissa päädytään siis lähes aina avohakkuuseen”
Arvio: virheellinen päätelmä Ylen omasta aineistosta.
Tämä on jutun selkein faktantarkastuksellinen ongelma.
Yle toteaa ensin, että suuri osa metsänhoitoyhdistyksistä tekee hyvin vähän jatkuvan kasvatuksen hakkuita, ja jatkaa:
”Niiden suunnitelmissa päädytään siis lähes aina avohakkuuseen.”
Johtopäätös ei seuraa aineistosta.
Yle määrittelee jatkuvan kasvatuksen hakkuiksi vain poimintahakkuut ja pienaukkohakkuut. Jos niiden osuus esimerkiksi on 1,7 %, jäljelle jäävä 98,3 % ei koostu avohakkuista. Siihen kuuluvat muun muassa:
- ensiharvennukset
- muut harvennushakkuut
- ylispuiden poistot
- siemen- ja suojuspuuhakkuut
- uudistushakkuut.
Ylen alkuperäinen juttu kertoo lisäksi itse, että jopa jutussa jatkuvan kasvatuksen esimerkkinä esitelty metsikkö oli metsänkäyttöilmoituksessa kirjattu harvennushakkuuksi, eikä se siksi sisältynyt jatkuvan kasvatuksen tilastoon.
Jatkuvan kasvatuksen pieni osuus ei ole sama asia kuin avohakkuiden suuri osuus.
5. Voidaanko hakkuuilmoituksista päätellä, mitä yhdistykset ”suosittelevat”?
Arvio: ei ilman muuta aineistoa.
Yle kirjoittaa:
”Ylen selvityksen perusteella uskaltaa päätellä, että jossain metsänhoitoyhdistyksessä varmaan suositellaankin lähinnä avohakkuita.”
Ylen data sisältää metsänkäyttöilmoituksia, ei asiakasneuvonnan keskusteluja.
Aineistosta ei tiedetä:
- mitä vaihtoehtoja metsänomistajalle esiteltiin;
- mitä metsänomistaja alun perin halusi;
- soveltuiko metsikkö jatkuvaan kasvatukseen;
- pyysikö metsänomistaja nimenomaan tietyn hakkuutavan;
- mitä ammattilainen suositteli;
- miksi lopullinen ratkaisu valittiin.
Tästä syystä ilmoitettujen hakkuutapojen jakaumasta voidaan sanoa, mitä ilmoitettiin, mutta ei suoraan sitä, mitä ammattilainen suositteli.
6. ”Erot ovat niin suuret, että niitä on vaikea selittää vain maantieteellä tai sattumalla”
Arvio: mahdollinen hypoteesi, ei Ylen analyysillä osoitettu johtopäätös.
Yle perustelee väitettä sillä, että esimerkiksi Lapissa on sekä paljon että vähän jatkuvaa kasvatusta ilmoittavia yhdistyksiä.
Tämä osoittaa, ettei pelkkä maakunta selitä kaikkea. Se ei kuitenkaan riitä sulkemaan pois metsien rakenteeseen liittyviä alueellisia eroja.
Jatkuvan kasvatuksen soveltuvuuteen vaikuttavat muun muassa:
- puulaji;
- metsikön ikä- ja kokorakenne;
- olemassa oleva alikasvos;
- kasvupaikka;
- juurikääpä- ja muut metsätuhoriskit;
- metsikön aikaisempi käsittely.
Yle ei vakioinut näitä tekijöitä analyysissään.
Yle myös itse kertoo alkuperäisessä jutussa, että metsänkäyttöilmoituksia täytetään eri tavoin ja että jatkuvan kasvatuksen kaltainen hakkuu voidaan merkitä harvennukseksi.
Siksi yhdistysten välisen eron syytä ei voida ratkaista pelkällä prosenttivertailulla.
7. ”Metsänhoitoyhdistysten tekemistä hakkuista jatkuvan kasvatuksen osuus oli 1,7 %”
Arvio: Ylen laskelman mukainen luku, mutta mittarin rajoitukset ovat merkittäviä.
Yle kertoo analysoineensa vuosien 2020–lokakuu 2025 metsänkäyttöilmoituksia. Metsänhoitoyhdistykset tunnistettiin ilmoittajien joukosta sanahaulla. Yle kertoo myös, etteivät kaikki ilmoitetut hakkuut välttämättä toteutuneet ja sama hakkuu saattoi esiintyä aineistossa useamman kerran.
Lisäksi poiminta- tai pienaukkohakkuun kaltainen käsittely voidaan ilmoittaa harvennuksena. Ylen oma esimerkkikohde osoittaa tämän käytännössä.
Lukua 1,7 % voidaan siis käyttää kuvaamaan Ylen tällä menetelmällä jatkuvan kasvatuksen hakkuiksi tunnistamien metsänkäyttöilmoitusten osuutta.
Sitä ei pidä käsitellä tarkkana toteutuneiden jatkuvan kasvatuksen hakkuiden osuutena.
8. Ylen viittaama tutkimus ei ole ensisijaisesti tutkimus metsänomistajien päätösvallan ulkoistamisesta
Tämä on lähdekritiikin kannalta tärkeä havainto.
Analyysin väitteeseen metsänomistajien voimakkaasta riippuvuudesta ammattilaisista linkitetty Takala ym. (2022) -tutkimus käsitteli ensisijaisesti metsänomistajien monimuotoisuusdiskursseja ja suhtautumista luontokatoon. Siinä oli 452 analysoitua kyselyvastausta, ja vain 21 % vastaajista ilmaisi huolta Suomen metsien monimuotoisuuskadosta. ScienceDirect
Tutkimuksen tarkoitus ei ollut selvittää:
kuinka moni metsänomistaja luovuttaa päätösvallan metsänhoitoyhdistykselle, kuinka moni noudattaa sen suosituksia sellaisenaan tai kuinka suuri suhteellinen valta yhdistyksellä on metsänomistajaan nähden.
Ylen linkittämä tutkimus siis tukee korkeintaan yleisempää ajatusta siitä, että metsäalan diskurssit ja asiantuntijat vaikuttavat metsänomistajien ajatteluun. Se ei itsessään osoita analyysin vahvimpia määrällisiä väitteitä.
Arvio Metsäammattilaisten verkoston kriteereillä
1. Lähteet ja niiden laatu
Ylen metsänkäyttöilmoitusaineisto on käyttökelpoinen selvittämään, mitä hakkuutapoja ilmoituksiin on kirjattu.
Sen sijaan sitä käytetään analyysissä myös päättelemään ammattilaisten neuvontaa, suosituksia ja vallankäyttöä, joita aineistossa ei ole mitattu.
Myös metsänomistajien päätöksenteon tueksi linkitetyn tutkimuksen tutkimuskysymys on eri kuin analyysissä esitetyn väitteen.
Arvio: hyvät lähteet alkuperäisiin ilmiöihin, mutta lähteiden kantokyky ylitetään useissa johtopäätöksissä.
2. Väitteiden paikkansapitävyys
Noin 600 000 yksityistä metsänomistajaa on oikea suuruusluokka; esimerkiksi OECD käyttää noin 620 000 omistajan lukua. OECD
Myös yhdistysten väliset erot Ylen omassa aineistossa ovat todellisia.
Sen sijaan ongelmallisia ovat erityisesti:
- ”suurin osa metsänomistajista on ulkoistanut päätöksenteon”;
- ”vähintään yhtä paljon valtaa”;
- ”valtikirja tehdä mitä hyvänsä”;
- ”lähes aina avohakkuu”.
Näistä osa on todentamattomia tulkintoja ja yksi – jatkuvan kasvatuksen puuttumisesta tehty avohakkuupäätelmä – on aineiston luokittelun perusteella selvästi virheellinen.
3. Kontekstin huomiointi
Analyysissä tunnistetaan oikein, että metsänomistaja viime kädessä päättää. Tämä on tärkeä myönnytys.
Kokonaiskehys kuitenkin vie lukijaa toiseen suuntaan: metsänomistajan päätöksenteon kuvataan olevan suurelta osin ulkoistettua ja yhdistysten käyttävän ”piilovaltaa”.
Puuttumaan jää erityisesti:
- metsänomistajien tavoitteiden heterogeenisuus;
- metsikkökohtainen soveltuvuus jatkuvaan kasvatukseen;
- ammattilaisen velvollisuus huomioida metsänomistajan tavoitteet;
- ero neuvonnan, toimeksiannon ja päätösvallan välillä;
- metsänkäyttöilmoituksen ja varsinaisen suosituksen ero.
Arvio: keskeinen konteksti jää liian vähälle ja muuttaa jutusta syntyvää vaikutelmaa.
4. Terminologia ja käsitteet
Jutun ongelmallisin käsite on ”piilovalta”.
Se on tulkinnallinen käsite, eikä Yle määrittele, mitä sillä tässä tarkoitetaan tai miten valtaa mitataan.
Samoin ”ulkoistettu päätöksenteko” on paljon voimakkaampi ilmaus kuin asiantuntijaan luottaminen tai valtakirjalla sovitun toimeksiannon hoitaminen.
Metsänhoitoyhdistyksen oma valtakirjakäytäntö tekee eron nimenomaisesti: valtakirjalla voidaan hoitaa puukauppa metsänomistajan puolesta, mutta päätösvaltaa ei lähtökohtaisesti siirretä pois omistajalta. Mhy.fi
Arvio: käsitteet ovat analyysin vaikuttavimpia elementtejä, mutta niiden faktapohja on osin heikko.
5. Tasapuolisuus ja näkökulmat
Kyseessä on analyysi, joten kirjoittajan tulkinnalla on tavallista suurempi rooli. Tämä on syytä huomioida arvioinnissa.
Silti faktapohjaisen analyysin keskeisten johtopäätösten pitäisi seurata aineistosta.
Jutussa ammattilaisten roolia tarkastellaan lähes kokonaan sen kautta, kuinka he voivat ohjata metsänomistajia. Vähemmälle jää vastakkainen näkökulma: metsänomistaja hankkii asiantuntijan juuri siksi, että haluaa ammattitaitoista neuvontaa, mutta asettaa itse tavoitteensa ja hyväksyy toimenpiteet.
Metsänhoidon suositusten mukaan metsäammattilaisen tehtävä on arvioida yhdessä metsänomistajan kanssa tämän tavoitteita, metsän tilannetta, mahdollisuuksia ja riskejä sekä esitellä toimenpiteiden hyötyjä ja haittoja. Metsänhoidon Suositukset
Metsänhoitoyhdistyksistä annetun lain mukaan yhdistyksen tehtävä puolestaan on edistää jäsentensä metsätalouden kannattavuutta ja heidän asettamiensa muiden tavoitteiden toteutumista. Finlex
Tätä institutionaalista lähtökohtaa analyysissä ei juuri käsitellä.
Faktantarkastuksen lopputulos
Ylen analyysi nostaa esiin aidon ja tärkeän kysymyksen: metsäammattilaisilla on asiantuntijoina vaikutusvaltaa siihen, millaisia vaihtoehtoja metsänomistajille esitellään ja miten metsänomistajat päätöksiä tekevät.
Ylen aineisto osoittaa myös kiinnostavan asian: poiminta- ja pienaukkohakkuiksi kirjattujen metsänkäyttöilmoitusten osuuksissa on huomattavia eroja metsänhoitoyhdistysten välillä.
Näistä havainnoista ei kuitenkaan seuraa analyysin vahvin johtopäätös, että suurin osa metsänomistajista olisi ulkoistanut päätöksentekonsa ja metsänhoitoyhdistykset käyttäisivät metsistä vähintään yhtä paljon valtaa kuin niiden omistajat.
Ylen selvitys ei mittaa:
kuka teki päätöksen, mitä metsänomistaja halusi, mitä vaihtoehtoja hänelle tarjottiin, mitä ammattilainen suositteli tai miksi tietty hakkuu valittiin.
Se mittaa metsänkäyttöilmoituksiin kirjattuja hakkuutapoja.
Lisäksi analyysin väite, jonka mukaan vähän jatkuvaa kasvatusta ilmoittavien yhdistysten suunnitelmissa ”päädytään siis lähes aina avohakkuuseen”, ei pidä aineiston rakenteen perusteella paikkaansa. Jatkuvan kasvatuksen ulkopuolelle jäävät myös kaikki tavalliset harvennus- ja muut kasvatushakkuut.
Kokonaisarvio
Jutun lähtöaineisto on kiinnostava, mutta siitä tehdään liian pitkälle meneviä päätelmiä metsänhoitoyhdistysten vallasta ja metsänomistajien päätösvallan siirtymisestä. Merkittävin faktavirhe on jatkuvan kasvatuksen vähäisen osuuden rinnastaminen lähes aina tehtävään avohakkuuseen. Merkittävin kontekstiongelma puolestaan on asiantuntijavaikutuksen, valtakirjalla hoidetun toimeksiannon ja varsinaisen päätösvallan sekoittuminen.
Ylen datan perusteella voidaan perustellusti sanoa:
Metsänhoitoyhdistysten ilmoittamissa hakkuutavoissa on suuria eroja.
Sen perusteella ei vielä voida sanoa:
Metsänhoitoyhdistykset päättävät suomalaisten metsien kohtalosta metsänomistajien puolesta.
Jälkimmäisen osoittaminen vaatisi aivan toisenlaista tutkimusaineistoa metsänomistajan ja metsäammattilaisen todellisesta päätöksentekoprosessista.