Tarkasteltavat julkaisut, Yle 16.9.2026:
- Yksityisten metsiin tehdään lähes aina avohakkuu https://yle.fi/a/74-20245581
- Analyysi: Ylen selvitys osoittaa, ketkä käyttävät piilotettua valtaa suomalaisista metsistä https://yle.fi/a/74-20246142
- Suojeluaktiivit ryhtyivät toimiin jäätyneellä mökkitontilla Pälkäneellä: ”Barrikadeille noustaan” https://yle.fi/a/74-20245278
Kolmea samana päivänä julkaistua juttua on perusteltua tarkastella myös kokonaisuutena. Ne linkittyvät toisiinsa, käsittelevät samoja teemoja ja rakentavat osittain toistensa väitteiden varaan. Kukkiajärvi-jutussa lukija esimerkiksi ohjataan suoraan Ylen jatkuvaa kasvatusta käsittelevään juttuun. Yle.fi
Tässä analyysissä ei arvioida sitä, saako Yle suhtautua kriittisesti avohakkuisiin. Saa. Journalistin ohjeiden soveltamisoppaan mukaan totuudenmukaisuuden vaatimus ei edellytä journalismin olevan aina neutraalia tai tasapuolista, ja tiedotusväline saa valita näkökulmansa. Ratkaisevampia kysymyksiä ovat, ovatko väitteet riittävästi perusteltuja, erottaako lukija tosiasiat tulkinnoista ja antaako kokonaisuus olennaisilta osiltaan totuudenmukaisen kuvan käsittelemästään ilmiöstä. Julkisen sanan neuvosto
1. Juttusarjan muodostama kokonaisviesti
Kun kolme juttua luetaan yhdessä, niistä rakentuu varsin johdonmukainen kertomus:
Suomalaisessa yksityismetsätaloudessa avohakkuu on lähes automaattinen toimintamalli. Metsänomistajat eivät suurelta osin tosiasiassa päätä metsänkäsittelystä itse, vaan metsänhoitoyhdistykset ja muu ”metsäklusteri” ohjaavat heitä avohakkuisiin. Jatkuva kasvatus olisi ympäristölle lempeämpi vaihtoehto, mutta metsäammattilaisten asenteet, osaamisen puute, tottumukset ja taloudelliset intressit estävät sen laajempaa käyttöä. Avohakkuiden seurauksena syntyy puolestaan vakavia luonto- ja vesistöhaittoja.
Yksikään juttu ei esitä koko ketjua näin yhtenä väitteenä. Kokonaisviesti syntyy juttujen yhdistelmästä.
Ensimmäisen jutun otsikko on tällä hetkellä ”Yksityisten metsiin tehdään lähes aina avohakkuu”. Ingressissä jatkuva kasvatus määritellään avohakkuiden vaihtoehdoksi. Jutussa käsitellään metsänhoitoyhdistysten vaikutusta, niiden mahdollista osaamisvajetta ja taloudellisia kannustimia. Yle.fi
Saman päivän analyysissä kehystä viedään pidemmälle. Metsänhoitoyhdistyksiä kutsutaan ”merkittäviksi piilovallan käyttäjiksi”, niiden väitetään käyttävän vähintään yhtä paljon valtaa kuin metsänomistajien ja vähän jatkuvaa kasvatusta käyttävien yhdistysten suunnitelmien sanotaan päätyvän ”lähes aina avohakkuuseen”. Yle.fi
Illalla julkaistussa Kukkiajärvi-jutussa avohakkuun seuraukset konkretisoidaan. Ingressin mukaan mökkitontti jäätyi ”avohakkuun seurauksena”, jutussa kerrotaan metsätalouden tummentaneen järveä ja puolittaneen vesilintukantoja, minkä jälkeen haastateltava kuvaa metsänomistajia harhaanjohdetuiksi ja metsäklusteria ”valtioksi valtion sisällä”. Tästä kohdasta Yle linkittää lukijan takaisin saman päivän jatkuvan kasvatuksen juttuun. Yle.fi
Näin kolmesta jutusta muodostuu selvästi voimakkaampi viesti kuin kustakin erikseen.
2. Onko kokonaisviesti totuudenmukainen?
Osittain. Sen pohjalla on useita tosia havaintoja, mutta niiden välille rakennetaan syy-yhteyksiä ja yleistyksiä, joita käytetty aineisto ei kaikilta osin osoita.
Juttusarjan vahvin faktapohja koskee kahta asiaa.
Ensinnäkin jatkuvan kasvatuksen hakkuita kirjataan metsänhoitoyhdistysten metsänkäyttöilmoituksiin vähän. Ylen aineistossa poiminta- ja pienaukkohakkuiksi luokiteltujen hakkuiden osuus oli kaikilla toimijoilla 3,2 prosenttia ja metsänhoitoyhdistyksillä 1,7 prosenttia. Yhdistysten välillä oli huomattavia eroja. Yle.fi
Toiseksi avohakkuilla voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kukkiajärven tummumisen ja valuma-alueen metsätalouden välillä on myös tutkimusnäyttöä, kuten aiemmassa faktantarkastuksessamme todettiin.
Ongelmat alkavat näistä tosista havainnoista tehdyissä yleistyksissä.
3,2 prosenttia vastaan ”lähes aina avohakkuu”
Juttusarjan ehkä keskeisin käsitteellinen ongelma on suomalaisen metsänkäsittelyn esittäminen käytännössä kahden vaihtoehdon kautta:
jatkuva kasvatus tai avohakkuu.
Ylen oma aineisto ei tue tätä kahtiajakoa.
Jos jatkuvan kasvatuksen hakkuiksi luokiteltujen poiminta- ja pienaukkohakkuiden osuus on 3,2 prosenttia, tästä ei seuraa, että loput 96,8 prosenttia olisivat avohakkuita.
Jäljelle jäävät muun muassa ensiharvennukset, muut harvennukset ja muut jaksollisen metsänkasvatuksen hakkuut. Silti Ylen analyysi päättelee vähän jatkuvaa kasvatusta tekevistä yhdistyksistä, että niiden suunnitelmissa päädytään ”lähes aina avohakkuuseen”. Yle.fi
Ensimmäisen jutun nykyinen otsikko ”Yksityisten metsiin tehdään lähes aina avohakkuu” vahvistaa samaa mielikuvaa. Yle.fi
Tämä on kokonaisuuden kannalta merkittävä ongelma, koska avohakkuu on metsikön kiertoajan yksi vaihe, kun taas suuri osa hakkuutapahtumista on kasvatushakkuita.
Ylen oma aineisto vielä vaikeuttaa tulkintaa
Yle kertoo avoimesti, että metsänkäyttöilmoituksia voidaan täyttää eri tavoin. Jatkuvan kasvatuksen kaltainen hakkuu voidaan merkitä harvennushakkuuksi, jolloin se ei näy Ylen 1,7 prosentin luvussa. Ylen jutussa esitelty jatkuvan kasvatuksen esimerkkimetsä oli juuri tällainen tapaus. Yle.fi
Lisäksi kaikki ilmoitetut hakkuut eivät välttämättä ole toteutuneet ja sama hakkuu on voitu ilmoittaa useampaan kertaan. Yle.fi
Näistä rajoitteista kerrotaan leipätekstissä asianmukaisesti. Niiden merkitys kuitenkin heikkenee, kun otsikot ja johtopäätökset ovat huomattavasti kategorisempia.
3. Metsänomistajasta muodostuu passiivinen kuva
Juttusarjan toinen läpileikkaava kertomus koskee metsänomistajan päätösvaltaa.
Ensimmäisessä jutussa todetaan, että moni noudattaa täysin metsänhoitoyhdistyksen suosituksia tai on ulkoistanut metsänhoidon valtakirjalla. Analyysissä tästä edetään jo väitteeseen:
”Suurin osa metsänomistajista on ulkoistanut metsiään koskevan päätöksenteon.” Yle.fi
Analyysissä todetaan lisäksi, että metsänhoitoyhdistykset käyttävät ”vähintään yhtä paljon valtaa” kuin metsänomistajat ja että moni on antanut yhdistykselle valtakirjan ”tehdä metsilleen mitä hyvänsä”. Yle.fi
Kukkiajärvi-juttu täydentää kuvaa haastateltavan väitteellä, jonka mukaan yksityiset metsänomistajat ovat ”harhaanjohdettuja” ja ”metsäklusteri” pitää koko metsäalaa otteessaan. Yle.fi
Näin metsänomistajasta muodostuu kolmessa jutussa toistuvasti kuva toimijana, jonka valintoja metsäammattilainen tai metsäala tosiasiassa määrää.
Tälle kokonaiskuvalle juttusarjan aineisto ei tarjoa riittävää näyttöä.
Metsäammattilaisten neuvonnalla voi epäilemättä olla huomattavaa vaikutusta päätöksiin. Mutta vaikutusvalta, luottamus asiantuntijaan, toimeksiannon antaminen ja varsinaisen päätösvallan luovuttaminen ovat eri asioita.
Ylen data-analyysi ei mittaa niistä mitään. Se mittaa metsänkäyttöilmoituksiin kirjattuja hakkuutapoja.
4. Hakkuutavoista muodostuva kuva ei ole tasapainoinen
Tämä on mielestäni juttusarjan olennaisin sisällöllinen puute.
Ensimmäisessä jutussa Yle yrittää käsitellä molempien menetelmien hyviä ja huonoja puolia. Jaksollisesta kasvatuksesta todetaan muun muassa pitkä kokemus ja yleensä hyvä tuotto, ja jatkuvan kasvatuksen riskeiksi mainitaan uudistumisen epäonnistuminen, taudit ja mahdollisesti pienemmät tulot. Tämä on juttusarjan tasapainoisinta osuutta. Yle.fi
Silti kokonaisuus rakentuu epäsymmetrisesti.
Jatkuvan kasvatuksen hyötyjä käsitellään vaihtoehdon ominaisuuksina. Avohakkuiden haittoja käsitellään sekä yleisellä tasolla että konkreettisten vahinkojen kautta.
Lukija saa nähdä:
- avohakkuun jälkeisen metsän;
- jäätyneen mökkitontin;
- tummuvan Natura-järven;
- vähentyneet vesilinnut;
- väitteet pohjaeliöstön kuolemasta;
- puoli metriä ”kadonnutta” maaperää;
- väitteen metsänomistajien harhaanjohtamisesta;
- epäilyn metsäammattilaisten taloudellisesta intressistä avohakkuisiin. Yle.fi
Vastaavaa konkreettista tarkastelua jatkuvan kasvatuksen epäonnistumisriskeistä tai ympäristövaikutuksista ei tehdä.
Esimerkiksi ensimmäisessä jutussa kyllä todetaan, ettei jatkuva kasvatus sovellu kaikkiin metsiin ja että uudistumiseen ja kasvitauteihin liittyy riskejä. Yle.fi
Mutta näitä ei tutkita samalla journalistisella intensiteetillä kuin avohakkuiden haittoja.
5. Puuttuva kolmas vaihtoehto: metsänhoito ei ole vain avohakkuu vastaan jatkuva kasvatus
Kokonaisuus rakentaa vahvasti kaksijakoista asetelmaa:
avohakkuu ↔ jatkuva kasvatus.
Todellinen metsänhoito on tätä monimuotoisempi kokonaisuus.
Jaksolliseen kasvatukseen kuuluvat taimikonhoidot, ensiharvennukset, myöhemmät harvennukset ja lopulta uudistushakkuu. Myös uudistushakkuissa on eri menetelmiä.
Samoin jatkuva kasvatus sisältää erilaisia metsärakenteita ja hakkuutapoja.
Kun Yle käyttää mittarina poiminta- ja pienaukkohakkuiden prosenttiosuutta kaikista hakkuista ja rinnastaa niiden pienen osuuden avohakkuisiin, lukijalle voi syntyä käsitys, että lähes jokainen muu metsänkäsittely on avohakkuu.
Se ei pidä paikkaansa.
Tämä ei ole vain tekninen luokitteluongelma. Se vaikuttaa koko juttusarjan kehykseen.
6. Kukkiajärvi-juttu vahvistaa kertomusta epävarmoilla väitteillä
Kolmas juttu toimii kokonaisuudessa ikään kuin kahden ensimmäisen jutun seurauksia konkretisoivana esimerkkinä.
Tässä yhteydessä sen faktatarkkuus korostuu.
Ingressi sanoo mökkitontin jäätyneen ”avohakkuun seurauksena”, mutta jutun leipätekstissä mökkiläinen vasta epäilee hakkuuta syyksi, Versowood kiistää yhteyden ja viranomainen ei ollut tutkinut kohdetta. Yle.fi
Juttu kertoo myös metsätalouden tummentaneen vettä ja ”puolittaneen vesilintukannat”. Tutkimus tukee metsätalouden merkittävää osuutta Kukkian tummumisessa, mutta vesilintujen vähenemisen syyverkko on monimutkaisempi.
Lisäksi haastateltavan havainto avohakkuiden lisääntymisestä ”joka puolella” jää jutussa tarkistamatta. Aiemmassa faktantarkastuksessamme tekemämme Metsäkeskuksen paikkatietoanalyysi ei osoittanut Kukkian lähialueen avohakkuuilmoitusten lisääntyneen viimeisen viiden vuoden aikana.
Tämä on erityisen merkityksellistä juttusarjan kokonaisvaikutelman kannalta: juuri paikallinen esimerkkijuttu antaa abstraktille avohakkuukritiikille konkreettisen vahingon, vaikka kaikkia sen syy-yhteyksiä ei ole osoitettu.
7. Miten kokonaisuus suhteutuu Journalistin ohjeisiin?
Tässä on tärkeää tehdä selvä rajaus: vain Julkisen sanan neuvosto voi ratkaista, onko Yle rikkonut Journalistin ohjeita. Tässä voidaan arvioida, missä kohdissa juttusarja toteuttaa niiden tavoitteita hyvin ja missä syntyy perusteltuja journalistisia kysymyksiä.
Nykyiset Journalistin ohjeet velvoittavat pyrkimään totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 7), tarkistamaan tiedot mahdollisimman hyvin (JO 9), erottamaan tosiasiat mielipiteistä (JO 11), suhtautumaan lähteisiin kriittisesti erityisesti kiistanalaisissa asioissa (JO 12) sekä huolehtimaan siitä, että otsikoilla ja ingresseillä on sisällössä kate (JO 15). Julkisen sanan neuvosto
JO 7 – Pyrkimys totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen
Juttusarjassa on paljon tosiasiallista aineistoa, oma data-analyysi ja useita asiantuntijoita. Yle myös kertoo data-analyysinsä rajoituksista.
Ongelma on ennen kaikkea kokonaiskuvan totuudenmukaisuudessa.
Kun 1,7 prosentin jatkuvan kasvatuksen osuudesta päädytään ilmaisuun ”lähes aina avohakkuu”, hakkuutapojen todellinen rakenne yksinkertaistuu olennaisesti.
Sama tapahtuu, kun metsänhoitoyhdistysten vaikutusvallasta edetään päätelmään metsänomistajien päätösvallan laajasta ulkoistamisesta.
JO 9 – Tietojen tarkistaminen
Tämä kysymys nousee erityisesti Kukkiajärvi-jutussa.
Avohakkuiden viimeaikaisen lisääntymisen olisi voinut tarkistaa Metsäkeskuksen avoimesta paikkatietoaineistosta. Samoin mökkitontin vahingon syy oli jutun julkaisuhetkellä kiistanalainen.
Ensimmäisen jutun data-analyysi puolestaan ansaitsee tunnustuksen siitä, että Yle kertoo itse aineiston rajoitukset. Yle.fi
JO 11 – Tosiasioiden ja mielipiteiden erottaminen
Analyysijuttu on merkitty selvästi analyysiksi, mikä auttaa lukijaa ymmärtämään sen sisältävän toimittajan tulkintaa.
Kukkiajärvi-jutussa metsänomistajien harhaanjohtamista ja ”valtiota valtion sisällä” koskevat väitteet myös attribuoidaan haastateltavalle. Yle.fi
Ongelmallisemmaksi tilanne muuttuu silloin, kun samansuuntaisia tulkintoja esiintyy myös uutisten faktamuotoisissa otsikoissa, ingresseissä ja tiivistelmissä.
JO 12 – Lähdekritiikki
Kukkiajärvi-jutussa suojeluyhdistyksen aktiiveilla ja vahinkoa kärsineellä mökkiläisellä on ymmärrettävä intressi asiassa. Versowoodia kuullaan vahinkotapauksesta, mikä parantaa tasapainoa. Yle.fi
Laajemmat väitteet metsätaloudesta jäävät kuitenkin suurelta osin samansuuntaisten lähteiden varaan.
Jatkuvaa kasvatusta käsittelevässä jutussa lähdepohja on monipuolisempi: mukana ovat Metsäkeskus, MTK, metsänhoitoyhdistys sekä tutkijoita. Yle.fi
JO 15 – Otsikoiden ja ingressien kate
Tässä on juttusarjan selvimmät journalistiset ongelmakohdat.
”Yksityisten metsiin tehdään lähes aina avohakkuu” on huomattavasti voimakkaampi väite kuin Ylen aineiston osoittama 1,7 prosentin jatkuvan kasvatuksen osuus. Yle.fi
”Mökkitontti jäätyi Pälkäneellä avohakkuun seurauksena” ilmaisee syy-yhteyden varmana, vaikka leipäteksti kertoo sen olevan kiistanalainen. Yle.fi
Ja analyysin ingressi sanoo ”suurimman osan metsänomistajista ulkoistaneen metsiään koskevan päätöksenteon”, vaikka jutun leipätekstissä asia ilmaistaan olennaisesti varovaisemmin. Yle.fi
Juuri näiden osalta kysymys JO 15:n toteutumisesta on mielestäni perustelluin.
8. Tasapuolisuus ei tarkoita 50/50-journalismia
Tämä on tärkeä huomio myös Metsäammattilaisten verkoston kritiikin uskottavuuden kannalta.
Journalistin ohjeet eivät edellytä, että jokaisessa jutussa pitäisi antaa yhtä paljon tilaa avohakkuiden puolustajille ja vastustajille.
JSN:n soveltamisoppaan mukaan totuudenmukaisuuden vaatimus ei merkitse sitä, että journalismin pitäisi aina olla neutraalia, objektiivista tai tasapuolista. Myös JSN on aiemmassa Yleä koskeneessa ratkaisussaan korostanut median oikeutta valita näkökulmansa, kun väitteille löytyy kate ja mielipiteet erottuvat tosiasioista. Julkisen sanan neuvosto
Siksi vahvin kritiikki ei mielestäni ole:
”Yle ei antanut yhtä paljon tilaa avohakkuiden puolustajille.”
Vahvempi ja journalistisesti täsmällisempi kritiikki on:
”Valittu näkökulma alkaa vaikuttaa tosiasioiden esittämiseen ja siihen, millaisia johtopäätöksiä aineistosta tehdään.”
Tämä ero on olennainen.
9. Ylen oman julkisen palvelun ihanteen kannalta kysymys on vielä laajempi
Yle on itse kuvannut journalistisen riippumattomuutensa yhteydessä totuudenmukaisuutta, puolueettomuutta ja monipuolisuutta keskeisiksi julkisen palvelun journalismin arvoiksi. Ylen omassa linjauksessa on myös korostettu, että journalismin pitäisi antaa suomalaisille aineksia oman maailmankuvansa rakentamiseen. Yle.fi
Tästä näkökulmasta kolmen jutun kokonaisuus on ongelmallisempi kuin yksittäisten juttujen tarkastelu antaa ymmärtää.
Lukijalle tarjotaan runsaasti aineksia ymmärtää:
miksi avohakkuut voivat olla ongelmallisia, miksi jatkuvaa kasvatusta pitäisi käyttää enemmän ja miksi metsäammattilaisten toimintaa pitäisi tarkastella kriittisesti.
Paljon vähemmän aineksia tarjotaan ymmärtää:
miksi metsänomistaja tai metsäammattilainen voi perustellusti valita jaksollisen kasvatuksen, kuinka suuri osa hakkuista todellisuudessa on avohakkuita, missä jatkuva kasvatus toimii huonosti, millaisia pitkän aikavälin riskejä siihen liittyy ja kuinka paljon metsänomistajien omat tavoitteet selittävät havaittuja hakkuutapoja.
Tästä syntyy epäsymmetria.
Johtopäätös
Kolmen jutun yhteinen journalistinen kertomus on huomattavasti voimakkaampi kuin niiden yksittäiset faktat.
Juttusarja rakentaa kuvaa järjestelmästä, jossa metsänomistajien päätösvalta on pitkälti siirtynyt metsäammattilaisille, metsäammattilaiset ohjaavat metsiä lähes automaattisesti avohakkuisiin, jatkuva kasvatus jää tämän vuoksi marginaaliin ja avohakkuut aiheuttavat vakavia ympäristövahinkoja.
Tässä kertomuksessa on tosia osia. Metsäammattilaisilla on vaikutusvaltaa. Jatkuvan kasvatuksen osuus Ylen käyttämässä metsänkäyttöilmoitusaineistossa on pieni. Yhdistysten välillä on eroja. Avohakkuilla voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia, ja Kukkian tummumiselle on tutkimuksissa löydetty yhteys valuma-alueen metsätalouteen.
Kokonaiskertomus menee kuitenkin pidemmälle kuin näyttö.
Erityisesti kolme askelta ovat heikosti perusteltuja:
jatkuvan kasvatuksen pieni osuus → lähes kaikki muu on avohakkuuta
metsäammattilaiseen luottaminen → päätösvalta on ulkoistettu
avohakkuun ja vahingon ajallinen tai mahdollinen yhteys → avohakkuu aiheutti vahingon
Journalistin ohjeiden näkökulmasta kyse ei ole siitä, etteikö Yle saisi valita kriittistä näkökulmaa metsätalouteen. Saa. Journalistin ohjeet nimenomaan suojaavat toimituksen oikeutta valita näkökulmansa. Julkisen sanan neuvosto
Kriittinenkin näkökulma on kuitenkin rakennettava siten, että otsikot vastaavat aineistoa, epävarmuus säilyy epävarmuutena, mielipiteet erottuvat tosiasioista ja käytetty data kestää siitä tehdyt johtopäätökset.
Näillä mittareilla juttusarjan ensimmäisessä datajutussa on myös journalistisia vahvuuksia: Yle teki omaa data-analyysiä, kertoi sen rajoituksista ja haastatteli eri näkökulmia edustavia asiantuntijoita. Yle.fi
Mutta juttusarjan kokonaisviesti ei ole yhtä tasapainoinen eikä yhtä täsmällinen kuin sen taustalla oleva aineisto mahdollistaisi. Erityisesti otsikointi, kaksijakoinen avohakkuu–jatkuva kasvatus -kehys sekä epävarmojen syy-yhteyksien muuttuminen varmoiksi väitteiksi ohjaavat lukijaa kohti yksiselitteisempää tulkintaa kuin lähdeaineisto yksin perustelee.