Blogi 25.8.2026
Metsäammattilaiset ovat keväästä alkaen tuoneet monipuolisesti metsäaiheita keskusteluihin ja tiedottaneet ahkerasti medialle metsäammattilaisten näkemyksistä. Aiheet ovat liittyneet metsäammattilaisiin, metsäammattilaisten arvoihin, metsien käyttöön, metsien muutoksiin, metsäntutkimukseen, metsähistoriaan, metsäluonnon monimuotoisuuteen, metsätalouden ilmastovaikutuksiin, metsäpolitiikkaan ja muihin metsäammattilaisten arkeen liittyviin asioihin. Rakentavaa metsäkeskustelua toivotaan lisää, mutta metsäammattilaisia ei haluta sotkemaan metsäasioissa.
Metsäammattilaisten verkoston tulo osaksi metsäkeskustelua on herättänyt keskustelua paljon. Verkostosta keskustellaan metsäalan sisällä, toimituksissa, ympäristöjärjestöissä ja sosiaalisessa mediassa. Vielä on ennenaikaista arvioida, miten metsäammattilaiset tulevat vakiintumaan metsäkeskusteluiden osapuolena, mutta toiminnan ensimmäiset kuukaudet ovat osoittaneet verkoston aiheuttavan jonkin verran vaikeuksia hahmottaa verkoston roolia monilla tahoilla. Erityisesti metsäalalla.
Epävarmuus näkyy keskustelun välttelynä ja pyrkimyksenä väittelyihin – voittamiseen millä tahansa keinolla. Sen sijaan, että esitetyistä asioista ja niihin liittyvistä argumenteista keskusteltaisiin ja käytäisiin dialogia, ohipuhutaan, kiinnitetään huomiota sivuseikkoihin tai henkilöihin. Osa pyrkii mitätöimään verkostoa verkostokoordinaattoria haukkumalla, osa kirjoittaa asian vierestä tehtyjä väittämiä lehtien mielipidepalstoille ja osa tarttuu riipuksiin. Fokus on aiheen välttelyssä, ei aiheessa. Metsäammattilaisten esiin tuomista asioista ei niinkään haluta keskustelua käydä. Niistä kun on totuttu vaikenemaan.
Kritiikki tulkitaan polarisoinniksi
93% metsäammattilaisista kokee metsäkeskustelun ja metsäuutisoinnin polarisoituneeksi. Loput 7 % lienevät niitä, jotka ovat metsäammattilaisia nimellisesti, mutta elävät metsäalan mustamaalaamisesta. Metsäammattilaisten verkosto esittää asioita metsäammattilaisten näkökulmasta. Se ei edusta metsäorganisaatioita, eikä myöskään ole sitoutunut metsäorganisaatioviestintään. Väitän, että polarisaation suurin mahdollistaja on metsäorganisaatioiden viestintälinja. Polarisoituneen metsäkeskustelun taustalla on vuosikymmeniä vallinnut vaikenemisen kulttuuri, jossa uskotaan aktivistiviestinnän laantuvan hiljenemällä. Metsäalaa kyllä kritisoidaan tunteisiin menevällä viestinnällä, mutta kriittisyys on yksipuolista. Monet epäkohdat ovat jääneet huomiotta, koska selkäranka jäi 1990 -luvulle. Näiden huomioiden julkinen käsittely on uutta. Ja siksi pelottavaakin.
Kritiikki ja uusi näkökulma asioihin aiheuttaa epävarmuutta, joka usein tulkitaan polarisoinniksi. Kuitenkin ymmärryksen kasvamisen edellytys on tietojen ja näkökulmien näkyminen julkisessa keskustelussa. Ilman tietoa ei voi syntyä ymmärrystä. Ilman ymmärrystä polarisaatio ei ainakaan vähene.
Moni metsäammattilainenkin pohtii verkostoon liittymistä ja Metsäammattilaisten verkoston toimintaa. Myös metsäammattilaisilla on ymmärrettävästi tarve pohtia verkostoon liittymistä omista lähtökohdistaan. Metsäammattilaisten verkosto on vasta alkumetreillä ja sen vuoksi sen toiminnan kehittyminen on kiinni siitä, miten jäsenet sitä haluavat kehittää tulevaisuudessa. Ne metsäammattilaiset, jotka kokevat metsäkeskustelun polarisoituneeksi, syytteleväksi tai puutteellisiin faktoihin pohjautuvaa, ovat tervetulleita verkoston jäseneksi muuttamaan metsäkeskustelua, metsäuutisointia ja koko metsäalan tulevaisuutta. Edellytyksenä on ainoastaan metsäammattilaisuus ja halu metsäammattilaisten työn, arvojen ja arkityön kunnianpalautuksen hyväksi.
Anonymiteetille edellee perusteet
Metsäammattilaisten verkosto on kasvanut odottamattoman hyvin, mikä näkyy julkisessa keskustelussa – valitettavasti. Verkoston kokoamisen alussa tehtiin linjaus anonymiteetistä. Verkoston jäsenet voivat sen turvin tuoda ajatuksiaan julkisuuteen ilman pelkoa maalittamisesta tai muustakaan epäasiallisesta vaikuttamisesta. Erityisesti ne somekeskustelijat, jotka ovat erityisen ärhäkkäästi hyökkäämässä ihmisten kimppuun, kritisoivat anomymiteettiä. Verkoston yhteisessä palaverissa tilannetta pohdittiin ja tultiin yksimielisesti siihen tulokseen, ettei vielä ole mitään syytä purkaa anonymiteettiä, vaikka useimmat haluaisivat esiintyä nimillään ja kasvoillaan. Metsäkeskustelun tasoa tulee saada parannettua.
Vaikka Metsäammattilaisia kovasti pelätään ja sitä yritetään kaikin tavoin väheksyä, verkosto on tehnyt jo vaikutuksen. Kannustan kaikkia metsäammattilaisia katsomaan ohi verkostoa mustamaalaavien kommenteista ja tutustumaan niihin kannanottoihin, mitä verkosto on tehnyt. Älkää antako muiden määritellä verkostoa, kuten metsäammattilaisia niin herkästi muut määrittelevät.
Juri Laurila
verkostokoordinaattori