Päivitetty 17.6.2026
Suomalainen metsätalous on maailmalla kuuluisa erityisesti kestävyyden ansiosta. Siinä huomioidaan kaikki kestävyyden osa-alueet, eli taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys, ovat tasapainossa. Tässä on kootusti metsätalouden keskeiset syyt, toimintamallit ja linkit, mistä saat lisää tietoa halutessasi.
FAO:n metsäjohtaja Zhimin Woo: ”Suomi on maailmanlaajuinen johtaja metsien kestävässä käytössä”
Miksi metsiä hakataan?
Metsätaloudessa puhutaan käytännössä markkinahakkuista, eikä esimerkiksi kotitarvepuun hankkimisesta. Markkinahakkuissa keskeinen tekijä on tarve puulle. Ilman tarvetta ei ole myöskään hakkuita, koska jos puulle ei ole ostajaa, hakkuille ei ole myöskään maksajaa. Puun tarve muodostuu kuluttajien ostokäyttäytymisen seurauksena, joka pitkälti määrittelee myös, minkälaisia hakkuita tehdään. Esimerkiksi uudistushakkuista (esim. avohakkuu) saadaan paljon tukkia, jota sahateollisuus tarvitsee. Harvennushakkuista taas tulee enemmän pieniläpimittaista kuitupuuta, jota jalostetaan esimerkiksi biotuotetehtaissa.
Metsänkasvatuksen ja metsänhoidon periaatteet
Metsänkasvatuksella pyritään aina pitkäjänteisyyteen ja kannattavuuteen. Toimien suunnittelussa pohditaan aina ylisukupolvisesti metsän kehitystä erilaisilla toimenpiteillä. Suomen metsänkasvatuksen peruskivenä toimii tieteellinen tutkimus, johon kaikki toiminta nojaa. Suomella on pitkä metsäntutkimuksen historia, joka alkaa jo 1900 -luvun alkupuolelta. Lisäksi Suomen metsistä on maailman kattavin metsävaratieto. Metsänkasvatus perustuu hyvän metsänhoidon ohjeisiin, jotka ovat kehittyneet tiedon ja kokemuksen karttumisen myötä ja joita päivitetään jatkuvasti. Metsäammattilaisilla on käytössään maailman paras tieteellinen tutkimustieto ja kokemuksen tuoma osaaminen, joiden ansiosta metsänkasvatusta voidaan suunnitella ottaen kullakin käsittelykuviolla huomioon kaikki keskeiset muuttujat.
Hakkuutavat
Hakkuutavat valitaan aina metsän ja metsänomistajan tavoitteiden mukaan. Hakkuutavan valintaan vaikuttaa metsän nykytila ja tavoiteltava tila hakkuiden jälkeen. Metsäammattilainen arvioi mahdolliset toimenpiteet metsän mukaan ja metsänomistaja päättää, mitä toimenpiteitä toteutetaan.
Metsien kiertoaikaa voidaan toteuttaa metsäntutkimuksellisten mallien mukaan, jolloin saadaan paras tuotto metsälle. Joskus omistaja voi haluta pidentää kiertoaikaa esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tai muusta syystä. Täältä voit tutkia kiertoaikojen kasvattamisen vaikutusta tuottoon.
Metsätalouden luonnonhoito
Metsätaloudessa muutetaan aina luonnon tilaa, kun tehdään toimenpiteitä. Hakkuut muuttavat valoisuutta, lämpöarvoja, ravinnekilpailua, veden pinnan korkeutta ja useita muita olosuhteita, jotka vaikuttavat kuvion lajistoon ja niiden menestymiseen. Hakkuissa on aina voittajia ja häviäjiä. Metsäammattilaiset pyrkivät työssään siihen, että metsäluonnon monimuotoisuus ei tarpeettomasti kärsi ja usein monimuotoisuus itse asiassa lisääntyy, jos mittarina on lajiston määrä metsän eri vaiheissa. Nykymetsätaloudella on käytössään huomattava määrä erilaisia menetelmiä, joilla pystytään säilyttämään elinpiiri hakkuista huolimatta myös esimerkiksi vanhojen metsien lajien osalta.
Erilaisia luonnonhoidon keinoja:
- Suosi sekapuustoisuutta ja säilytä puulajimäärä
- Jätä säästöpuita ja säästöpuuryhmiä
- Säästä kuollut ja lahoava puu
- Tee tekopökkelöitä
- Jätä suoja- ja riistatiheikköjä
- Huomioi vesiensuojelu metsänkäsittelyssä
- Jätä soiden reunoille vaihettumisvyöhykkeet
- Huolehdi luonnonhoidosta maanmuokkauksessa
- Kierrä vaikeakulkuiset ja puuntuotannollisesti vähäarvoiset kohteet
- Edistä monimuotoisuutta pellon reunavyöhykkeellä
- Lisää kulotuksella palanutta puuta
- Turvaa erityiset lajiesiintymät
- Turvaa monimuotoisuudelle tärkeät luontokohteet
Metsätalouden vesiensuojelu
Vesiensuojelu tuli metsätalouteen 1990 -luvulla, kun herättiin toden teolla ojitusten aiheuttamiin haittoihin. Nykyään vesiensuojelu on kiinteä ja lakisääteinen osa metsänkäytön suunnittelua kaikissa toimenpiteissä, jotka voivat aiheuttaa haittaa vesistölle. Valitettavasti historiassa tehdyt toimet vaikuttavat edelleen vesistöihimme, eikä uudet ohjeet poista vesistöihin aiemmin joutunutta kiintoainesta, humusta tai ravinteita. Uudet ohjeet eivät myöskään estä sellaisten ojien ravinnehuuhtoutumia, jotka eivät ole uusien toimenpiteiden kohteena. Nykyisin onkin vesistön kannalta hyvä asia, jos tehdään esimerkiksi kunnostusojituksia, joiden yhteydessä estetään valumat vesistöön.
Suomessa on useita lakeja, jotka vaikuttavat metsätalouden vesiensuojeluun, kuten metsälaki, vesilaki, luonnonsuojelulaki ja ympäristönsuojelulaki. Lait velvoittavat yleisellä tasolla huomioimaan vesistöt ja ilmoittamaan tai hakemaan lupaa toimenpiteisiin. Lait voivat myös rajoittaa metsänkäsittelyä tietyissä arvokkaissa elinympäristöissä ja luontotyypeissä. Laki ei kuitenkaan yleensä määrittele tarkkoja toimen-pidesuosituksia metsätalouden vesiensuojeluun. Esimerkiksi PEFC-sertifiointi asettaa useita vesien tilaan suoraan ja epäsuorasti vaikuttavia vaatimuksia, jotka ohjaavat metsätalouden käytäntöjä. PEFC -sertifioinnilla on saatu merkittäviä parannuksia Suomen vesistöjen tilaan.
Organisaatiotasolla PEFC toimii usein vähimmäistasona, jonka päälle on rakennettu tiukempia omia vaatimuksia. Esimerkiksi suuret toimijat ovat kehittäneet omia ohjeistuksiaan, koulutuksiaan ja seurantakäytäntöjään, jotka ylittävät sertifioinnin perustason. Tällöin PEFC vaikuttaa enemmän taustalla viitekehyksenä kuin suoraan ohjaavana tekijänä.
PEFC-sertifioinnin hyödyt metsätalouden vesiensuojelulle
- Vesiensuojelun tason yhtenäistyminen
- Lainsäädäntöä täydentävä vaikutus
- Kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähentyminen
- Pienvesien parempi huomioiminen
- Osaamisen ja tietoisuuden lisääntyminen
- Seuranta ja jatkuva parantaminen
- Markkinaohjaus ja vastuullisuus
- Hyödyt vesistöille ja yhteiskunnalle