Metsäammattilaisten verkosto on faktantarkastanut Ylen analyysin ”Ylen selvitys osoittaa, ketkä käyttävät piilotettua valtaa suomalaisista metsistä”. Faktantarkastuksen mukaan Ylen aineisto osoittaa metsänhoitoyhdistysten ilmoittamissa hakkuutavoissa eroja, mutta ei sitä, että metsänomistajat olisivat laajasti ulkoistaneet päätösvallan tai että metsänhoitoyhdistykset käyttäisivät metsistä omistajiin verrattavaa päätösvaltaa.
Ylen analyysi perustuu metsänkäyttöilmoituksiin, joissa poiminta- ja pienaukkohakkuiden osuuksissa on eroja metsänhoitoyhdistysten välillä. Metsäammattilaisten verkoston mukaan tästä voidaan päätellä, että hakkuutapojen jakaumat vaihtelevat yhdistyksittäin. Sen sijaan aineistosta ei voida päätellä, kuka teki lopullisen päätöksen, mitä metsänomistaja tavoitteli, mitä vaihtoehtoja hänelle tarjottiin tai mitä metsäammattilainen suositteli.
– Vaikutusvalta, asiantuntijaneuvonta ja päätösvalta ovat eri asioita. Metsänkäyttöilmoituksista voidaan nähdä, mitä hakkuutapoja on ilmoitettu, mutta ei sitä, kuka päätöksen teki tai miksi, Metsäammattilaisten verkosto toteaa faktantarkastuksessa.
Jatkuvan kasvatuksen vähäisyys ei tarkoita lähes aina avohakkuuta
Faktantarkastuksen mukaan Ylen analyysin selkein virhe on päätelmä, jonka mukaan vähän jatkuvan kasvatuksen hakkuita ilmoittavien yhdistysten suunnitelmissa ”päädytään siis lähes aina avohakkuuseen”.
Johtopäätös ei seuraa aineistosta. Jos poiminta- ja pienaukkohakkuiden osuus on pieni, muut hakkuut eivät automaattisesti ole avohakkuita. Niihin kuuluvat muun muassa ensiharvennukset, muut harvennukset, ylispuiden poistot sekä siemen- ja suojuspuuhakkuut.
Ylen oma aiempi juttu osoitti lisäksi, että jatkuvaan kasvatukseen tähtäävä kohde voidaan metsänkäyttöilmoituksessa merkitä harvennushakkuuksi. Siksi 1,7 prosentin luku ei ole sama asia kuin toteutuneiden jatkuvan kasvatuksen hakkuiden tarkka osuus.
Väitteelle päätösvallan ulkoistamisesta ei löydy riittävää näyttöä
Ylen analyysissä todetaan, että ”suurin osa metsänomistajista on ulkoistanut metsiään koskevan päätöksenteon”. Metsäammattilaisten verkoston tarkistamien lähteiden perusteella väitettä ei voida osoittaa.
Ylen linkittämä tutkimus käsittelee ensisijaisesti metsänomistajien suhtautumista luonnon monimuotoisuuteen, ei sitä, kuinka moni metsänomistaja on siirtänyt päätösvallan metsänhoitoyhdistykselle.
Myös valtakirjoja koskeva kuvaus on faktantarkastuksen mukaan liian voimakas. Valtakirjalla voidaan hoitaa metsänomistajan puolesta sovittuja käytännön asioita, mutta tämä ei lähtökohtaisesti tarkoita sitä, että metsänomistaja olisi luopunut päätösvallastaan.
Metsänhoitoyhdistysten rooli on neuvoa ja toteuttaa omistajan tavoitteita
Metsänhoitoyhdistykset ja muut metsäammattilaiset vaikuttavat metsänomistajien päätöksiin asiantuntijoina. Tätä vaikutusvaltaa on perusteltua tarkastella kriittisesti.
Faktantarkastuksen mukaan Ylen analyysi kuitenkin sivuuttaa liian vähälle sen, että metsänhoitoyhdistysten lakisääteinen tehtävä on edistää metsänomistajien omalle metsätaloudelleen asettamien tavoitteiden toteutumista.
Metsänhoidon suositusten lähtökohtana on puolestaan, että metsäammattilainen käy metsänomistajan kanssa läpi tämän tavoitteet, metsän tilan, vaihtoehdot, riskit sekä eri toimenpiteiden hyödyt ja haitat.
– On täysin perusteltua tutkia, millaista vaikutusvaltaa metsäammattilaisilla on. Mutta vaikutusvallan määrää ei voida johtaa suoraan hakkuuilmoitusten prosenttiosuuksista, verkosto toteaa.
Faktantarkastuksen lopputulos
Metsäammattilaisten verkosto arvioi julkaisuja viiden ennalta määritellyn kriteerin perusteella: lähteiden ja niiden laadun, väitteiden paikkansapitävyyden, kontekstin huomioinnin, terminologian ja käsitteiden sekä tasapuolisuuden ja näkökulmien kautta.
Kokonaisarvion mukaan Ylen käyttämä metsänkäyttöilmoitusaineisto on kiinnostava ja soveltuu hakkuutapojen ilmoitettujen osuuksien vertailuun. Sen perusteella tehdään kuitenkin analyysissä johtopäätöksiä metsänhoitoyhdistysten vallasta ja metsänomistajien päätösvallan ulkoistamisesta, joita aineisto ei mittaa.
Selkein yksittäinen virhe on jatkuvan kasvatuksen vähäisen osuuden rinnastaminen lähes aina tehtävään avohakkuuseen.
Faktantarkastuksen keskeinen johtopäätös on:
Ylen aineistosta voidaan päätellä, että metsänhoitoyhdistysten ilmoittamissa hakkuutavoissa on eroja. Sen perusteella ei voida päätellä, että metsänhoitoyhdistykset päättäisivät metsien käsittelystä metsänomistajien puolesta.
Koko faktantarkastus luettavissa täällä.