Tiedote 7.9.2026
Metsämiesten säätiö teetti Taloustutkimuksella suuren metsäammattilaiskyselyn. Työpsykologi Päivi Frantsi arvioi avoimia vastauksia ja huomasi psykologisen turvallisuuden puuttumisen. Metsäkeskustelu heikentää työhyvinvointia ja aiheuttaa ahdistusta. Halu rakentavaan dialogiin on olemassa metsäammattilaisten suunnalla, mutta se puuttuu muilta. Metsäammattilaisten verkosto perustettiin dialogin edistämiseksi.
Metsämiesten säätiö teetti Taloustutkimuksella 2025 syksyllä Suuren metsäammattilaistutkimuksen. Työpsykologi Päivi Frantsi Freia Oy:stä tutki saatuja avoimia vastauksia eettisen stressin, psykologisen turvallisuuden ja ammatti-identiteetin näkökulmista. Tulokset julkistettiin 2.9. webinaarissa. Metsäkeskustelun ja metsäuutisoinnin hän totesi heikentävän merkittävästi työhyvinvointia metsäalalla.
Erityisesti työhyvinvointia vähentää syyllistäminen ja leimaaminen. Jopa puolet vastaajista kokee tulevansa julkisessa keskustelussa leimatuksi luonnon tuhoajiksi, vastuuttomiksi toimijoiksi tai jopa rikollisiksi omasta työstään riippumatta. Kolmasosalle polarisaatio, yksipuolisuus ja faktapohjan puute aiheuttaa ahdistusta. Kärjistynyt metsäkeskustelu koetaan vastakkainasetteluksi, jossa tutkimustieto, asiantuntijuus ja metsätalouden kokonaisvaikutukset jäävät huomiotta.
Metsäuutisoinnissa pienetkin virheet paisuvat massiivisiksi, kun niistä uutisoidaan negatiivisesti ja tarkoitushakuisesti. Hyvistä teoista tai onnistumisista ei juuri kirjoiteta. Ristiriita siinä, miten metsäammattilaiset nähdään julkisessa keskustelussa ja omassa kokemuksessa on hurja. Kun metsäammattilaiset kokevat tekevänsä hyvää ja vastuullista työtä, julkisuudessa heidät leimataan luonnontuhoajiksi tai vihaajiksi.
Juha Saarivuori Koneyrittäjistä kommentoi, että hakkuista puhuminen koetaan hyvin henkilökohtaisesti, koska arvostelu kohdistuu ihmisiin, jotka kokevat tekevänsä hyvää työtä luonnon monimuotoisuus huomioiden. Tuulikki Halla kertoi väitöstutkimuksessaan tekemästä havainnosta, jossa metsäammattilaiset kokivat haasteita ilmaista sellaisia metsiin liittyviä merkityksiä, jotka poikkeavat ammattiyhteisön normeista. Koskisen Oy:n Minna Luomalahti kertoi, että perinteisesti arvostus on hankittu tekemällä työ hyvin, mutta maailma on muuttunut. Hän kannusti menemään rohkeasti mukaan metsäkeskusteluun.
Pelon ilmapiiri estää rakentavan dialogin
Metsäammattilaiset haluavat edistää rakentavaa dialogia, mutta nykyisessä ilmapiirissä se tuntuu lähes mahdottomalta. Psykologinen turvallisuus ja kunnioittava keskusteluympäristö on kynnyskysymys osallistumiselle. Metsäkeskusteluun osallistumista ei koeta turvallisena. Pelätään aiheellisesti leimautumista ja maalittamista, joka saa varovaiseksi. Koetaan, ettei omaa asiantuntijuutta uskalleta käyttää keskusteluissa. Omilla kasvoilla esiintyminen koetaan riskiksi ja mieluummin keskustellaan epävirallisesti. Toivotaan, että metsäammattilaiset osallistuvat keskusteluun, mutta itse ei uskalleta.
Metsäammattilaisten verkoston Juri Laurila kertoo, miten metsäammattilaisten vastaukset konkretisoituvat Metsäammattilaisten verkoston kohdalla. Kun verkosto tuo esiin jonkin asian julkisuuteen, asia sivuutetaan lähes joka kerta ja keskustelemisen sijasta aletaan syyllistämään ja mustamaalaamaan koko verkostoa ja verkoston koordinaattoria. Metsälehti jopa rinnasti koordinaattorin äärioikeistoon, koska hänellä on kansallistunnus kaulassaan ja korosti, että ”millään sanotulla ei ole väliä”. Lillukanvarsia keksitään ahkerasti, mutta asioista keskustellaan todella vähän. Laurilan arvioi, että muilla sektoreilla jo valtavirtaa olevat yhteisönormit tulisi saada myös metsäalalle – ”Ei kukaan enää puhu manneista tai neekereistä, eikä homottele, mutta metsäammattilaiset tuntuvat olevan vapaata riistaa edelleen.”
Frantsi suosittelee, että metsäalan pitäisi siirtyä pois puolustuskannalta ja tehdä metsistä ihmisille henkilökohtaisia, elämyksellisiä ja jaettavia. Virheitä ei tule pelätä, jos halutaan muutos. Työnantajille hän suosittelee, että annetaan henkilöstön inhimillisyydelle sijaa. Somessa saa näkyä aitoa arkea, epäonnistumisia ja onnistumisia ja työntekijöiden omaa ääntä. Ihmiset luottavat toisiin ihmisiin enemmän kuin organisaatioihin.
Toivon, ettei metsäammattilaiset pelkää liittyä verkostoon sen vuoksi, että metsäalaa muutenkin aktiivisesti mustamaalaavat ihmiset verkostoa paskovat.
Juri Laurila, verkostokoordinaattori
Viesti on selvä – Maailma on muuttunut peruuttamattomasti. Metsätalouden ja metsäteollisuuden tulevaisuus edellyttää rohkeutta muuttaa nykytilaa. Löytyykö sitä työnantajista tai metsäammattilaisista, aika näyttää.
Metsäammattilaisten verkosto puskurina
Metsäammattilaisten verkosto tekee kaikkensa valtavasta julkisesta ryöpytyksestä ja mustamaalaamisesta huolimatta. ”Verkoston jokainen jäsen antaa voimaa verkostolle tehdä työtä metsäammattilaisten hyväksi”, muistuttaa Laurila. Mitä enemmän jäseniä liittyy verkostoon, sitä enemmän verkostolla on painoarvoa ja jatkuvuutta. Laurila kannustaa kaikkia metsäammattilaisia liittymään verkostoon ja kehittämään siitä vahva metsäammattilaisten edunvalvoja. Työ on vasta alussa ja siemen on vasta kylvetty. Laurila myös toivoo, että metsäammattilaiset eivät pelkää liittyä verkostoon sen vuoksi, miten metsäalaa muutenkin aktiivisesti mustamaalaavat ihmiset verkostoa paskovat.
Verkoston mitätöinti on vain osa totuttua alan mustamaalaamista, jolla pyritään välttelemään asiakeskusteluita ja dialogeja. Metsäammattilaisten verkosto ei ole äärioikeistolainen, metsäkeskustelua polarisoiva, luontoa vihaava tai metsäteollisuuden lobbari. Metsäammattilaisten verkosto on metsäammattilaisten äänitorvi, etulinjan taistelija ja puskuri, joka puolustaa metsäammattilaisten työtä, ihmisarvoa, ammatti-identiteettiä ja perusoikeuksia.
Liity mukaan täältä!