Metsäammattilaisten verkosto on faktantarkastanut Ylen 16.9.2026 julkaiseman jatkuvaa metsänkasvatusta käsittelevän uutisen. Arvion mukaan jutun faktapohja on pääosin kunnossa, mutta olennaisen kontekstin puuttuminen ja menetelmien epätasapainoinen vertailu antavat jatkuvasta kasvatuksesta lukijalle todellisuutta varmemman ja myönteisemmän kuvan.
Ylen uutisen keskeinen havainto on, että metsänhoitoyhdistysten metsänkäyttöilmoituksissa poiminta- ja pienaukkohakkuiden osuus on vain 1,7 prosenttia. Metsäammattilaisten verkoston mukaan luku on kiinnostava, mutta sen perusteella ei voida päätellä, että metsänhoitoyhdistykset käyttäisivät jatkuvaa kasvatusta liian vähän.
– Oleellinen tieto puuttuu: emme tiedä, kuinka suuri osa tarkastelluista metsistä olisi ylipäätään ollut metsän rakenteen, kasvupaikan, uudistumiskyvyn, metsätuhoriskien ja metsänomistajan tavoitteiden perusteella perusteltuja jatkuvan kasvatuksen kohteita, Metsäammattilaisten verkosto toteaa faktantarkastuksessaan.
Arviossa kiinnitetään huomiota myös metsänomistajan ja metsänhoitoyhdistyksen rooleihin. Uutisen kehystys voi synnyttää vaikutelman, että metsänhoitoyhdistykset päättävät metsien kasvatustavasta. Yhdistyksillä on merkittävä neuvonnallinen rooli, mutta metsän käsittelyä koskevan päätöksen tekee viime kädessä metsänomistaja.
Jatkuvan kasvatuksen epävarmuudet jäävät vähälle huomiolle
Yle tuo konkreettisesti esiin jatkuvan kasvatuksen etuja: pienemmät uudistamiskustannukset, tukkipuuvaltaiset hakkuut, mahdollisuuden saada hakkuutuloja useammin sekä metsäpeitteisyyden säilymisen.
Faktantarkastuksen mukaan vastaavaa tarkkuutta ei käytetä menetelmän rajoitteiden kuvaamiseen.
Jatkuva kasvatus perustuu pitkälti luontaiseen uudistumiseen. Petra Peltolan vuonna 2026 julkaistussa väitöstutkimuksessa männyn ja kuusen taimettuminen ja taimien kasvu olivat jatkuvan kasvatuksen kohteilla yleisesti hitaita. Tiheä ylispuusto heikensi uudistumista ja taimien kasvua. Tutkimuksessa todetaan myös, että pitkäaikaista tutkimusta tarvitaan edelleen sen selvittämiseksi, syntyykö riittävästi uusia varttuvia puita korvaamaan toistuvissa hakkuissa poistettavat puut.
Myöskään metsänhoitotöiden tarve ei poistu. Luontaisesti syntyvät taimet eivät yleensä sijoitu metsään kasvatusmielessä optimaalisesti, vaan taimikko voi syntyä ryhmittäisesti. Taimikonhoitoa voidaan siksi tarvita myös jatkuvassa kasvatuksessa.
Tulevien hakkuutulojen määrää ei vielä tunneta riittävästi
Yle kertoo jatkuvan kasvatuksen mahdollistavan tasaisesti saatavat hakkuutulot. Metsäammattilaisten verkosto pitää väitettä liian varmana.
Suomalaisista metsistä on huomattavasti enemmän tietoa ensimmäisistä poimintahakkuista kuin saman metsikön toisesta ja kolmannesta jatkuvan kasvatuksen hakkuusta. Pitkäaikaista käytännön ja tutkimuksen seurantaa hakkuukertymien, uudistumisen ja jäävän puuston kehityksestä tarvitaan edelleen eri kasvupaikoilta.
Siksi ensimmäisen hakkuun perusteella ei voida varmuudella päätellä, millaisiksi myöhempien hakkuukertojen puumäärät ja metsänomistajan tulot muodostuvat.
Faktantarkastus toimitettu myös Ylelle
Metsäammattilaisten verkosto arvioi uutista viiden ennalta määritellyn kriteerin perusteella: lähteiden ja niiden laadun, väitteiden paikkansapitävyyden, kontekstin huomioinnin, terminologian ja käsitteiden sekä tasapuolisuuden ja näkökulmien kautta.
Kokonaisarvion mukaan Ylen uutisen faktapohja on kohtuullinen, mutta otsikko ja useat yksinkertaistukset ovat harhaanjohtavia. Puutteellinen konteksti ja epäsymmetrinen vertailu antavat jatkuvasta kasvatuksesta tarpeettoman ruusuisen kuvan ja metsänhoitoyhdistysten päätösvallasta todellisuutta vahvemman vaikutelman.
Faktantarkastuksen tulokset on toimitettu Ylen toimitukselle arvioitavaksi. Metsäammattilaisten verkosto jättää toimituksen harkittavaksi mahdolliset muutokset ja täsmennykset, joilla lukijoille voidaan antaa aiheesta mahdollisimman totuudenmukainen ja tasapainoinen kuva.
Mikäli Yle korjaa tai täydentää uutista faktantarkastuksen julkaisemisen jälkeen, muutokset lisätään myös Metsäammattilaisten verkoston julkaisemaan arvioon.