Mielipiteitä monia, mahdollisia ja mahdottomia. Meillä on yksi planeetta, jossa olemme. Käytämme ja kulutamme, sellaista lajia olemme.
Kielen meille aikanaan kehitys antoi,
lisäsikö se viisautta vai mihin se lopulta kantoi? Älköömme viisautta hukkaan viekö, ääntämme käyttäkää ja viisautta viljelkää. Riidellä osaamme äänettäkin, mutta mielipidettä kunnioittakaa kuin toisiammekin.
Onko oikein käyttää mitään, pahvimukista juoda sitäkään. Me maasta asiat saamme, eri tavoin niitä jalostamme. Globaali talous ja markkinat, mistä tiedät kulutuksen haitat?
Ei saata kukaan meistä apinan lailla tallata, onko oikein muita vihalla arvostella. Keskustelu on kaunista, kun sille on aihetta. Luonnonvarat Suomen niemestä, ei siihen auta: pois silmistä, pois mielestä. Ollaan samalla pallolla, metsää meillä Suomessa on onneksi tallella.
Biologinen kasvu, jonka Äitimaa antaa, on se luonnonvara, jota haalitaan. Emmehän voi siitä kamppailla, jos maaperän varat uhkaavat loppua. Suomineito antaa meille ainesta, kilpailla vastaan muita talousmahteja. Kunnioittakaamme luontoa, jolla teemme myös tuottoa.
Rakennamme taloja, mutta ne eivät ole kasvavia. Metsän arkusta saadaan puuta, jolla tuotetaan jotain suurta. Ihmiskunta kasvaa, millä kasvua rahoitetaan. Yksi planeetta, metsä kasvaa korkoa, poraaminenkin aiheuttaa vahinkoa.
Millä asemalle joskus seisot, jos matka pysähtyy ja loppuu öljyn keinot? Kunnes meillä on systeemi varma, että raaka-ainetta on kaikille aina. Vihreää kultaa meillä riittää, konkreettiset rajat tulee selvittää, tehkäämme tämä yhdessä ja ääntämme oikein käyttäkää.
Jontte
Metsäalan verkoston jäsenen kirjoittama runo 5.10.2026
