Blogi 19.5.2026
Metsäammattilaisten ääntä pelätään metsäorganisaatioissa. Isot metsäyhtiöt, kuten UPM, Stora Enso tai Metsä Group eivät ole edes vastanneet heille esitettyyn pyyntöön välittää tietoa metsäammattilaisten verkostosta henkilöstölleen. Metsähallitus jo ehti luvata välittävänsä tietoa, mutta pyörsi päätöksen. Metsäammattilaisten verkoston pelätään kuulemma polarisoivan metsäkeskustelua. Mutta onko näin?
Metsäuutisointi ja metsäkeskustelut ovat ajautuneet tilanteeseen, jossa vain kourallinen metsäammattilaisista ei koe sitä polarisoituneeksi. Tyytymättömyys on käsin kosketeltavissa ja jokainen metsäalalla tietää sen. Voidaan siis aivan suoraselkäisesti todeta, että metsäorganisaatioiden supervarovainen kasvoton organisaatioviestintä on luonut pohjan polarisoitumiselle.
Ympäristöjärjestöjen etu on, että sen viestintää ei arvostella. Vuosikymmenten aikana järjestöillä on kassa paisunut kuin pullataikina ja viestinnästä on kadonnut kaikki todenmukaisuuden rippeet, mitä siinä ehkä joskus on ollut. Konfliktit ja maailmanlopun maalailu on kannattavaa bisnestä, joten liiketaloudellisesti voidaan rehellisesti jopa kehua järjestöjä. Ne tekevät juuri sitä, mikä on kannattavinta. Tällä hetkellä kannattavinta on käyttää koko parviälyn mielikuvitus mustamaalaamaan metsätaloutta. Kentällä ei ole kuin yksittäisiä ihmisiä huomauttamassa virheistä, joiden maine voidaan tahrata ilman omantunnon tuskia.
Voiko metsäkeskustelua polarisoida enempää?
Todennäköisesti metsäkeskustelua ei voi enempää polarisoida. Ei ainakaan merkittävästi. Kun metsäsektorilla ei uskalleta sanoa asioita ääneen, tasoitetaan pelikenttää niille, jotka kiittävät siitä voimistamalla metsäammattilaisten työtä arvostelevaa propagandaansa. Ympäristöjärjestöistä on muodostunut vuosikymmenten aikana konfliktijärjestöjä, jotka lihovat riidankylvämisellä. Ja media on mukana. Järjestöjen tiedotteet uppoavat valtakunnalliseen mediaan kuin kuuma veitsi voihin. Erityisesti YLE ja Helsingin Sanomat julkaisevat niitä herkästi ja lähes aina ilman lähdekritiikkiä. Väitteen näkee jopa yli miljoona ihmistä. Metsäorganisaatiot vastaavat tähän tutulla kaavalla. Julkaistaan omalla nettisivulla oma näkemys siitä, miten konfliktikohteessa on otettu kaikki tarvittava huomioon. Näkemyksen näkee kourallinen ihmisiä.
Metsäammattilaiset ihmettelevät, miten naivisti organisaatiot voivat edelleen uskoa oman viestintänsä toimivuuteen, kun se ei ole toiminut vuosikymmeniin. Muutosta ei synny, jos ei mitään muuta. Jos ei uskalla haastaa hyökkääjää, hyökkäys ei pysähdy. Tämä nähtiin myös Ukrainassa. Pieni Ukraina sai pysäytettyä ylivoimaisen vastustajan ja nyt se on jopa kääntymässä voittajaksi. Päiväkodeissa ja kouluissa kyllä puututaan siihen, jos joku alkaa kiusaamaan muita. Silloin kiusaajalle opetetaan elämän pelisääntöjä. Työpaikoilla yleensä kiusaamiseen puututaan ja se yritetään saada loppumaan. Metsäsektorilla on valittu toinen tie. Pannaan pää piiloon ja toivotaan, että hyökkääjä ymmärtää lakata hyökkäämästä.
Jos metsäkeskusteluiden polarisaatiota halutaan pienentää, pitää uskaltaa sanoa ääneen, kun hyökkääjä toimii moraalittomasti, epärehellisesti ja epäeettisesti, tai levittää virheellisiä faktoja. Koska tähän mennessä ei ole uskallettu oikaista virheitä, yhä suurempi joukko suomalaisia on aidosti alkanut uskomaan vääristyneeseen maailmankuvaan, jota aktivistit mielellään viljelevät. Edes toimituksissa ei enää edes kyseenalaisteta sitä, mitä aktivistit sanovat. Vaikka niillä on ilmeinen hyötymis- ja vahingoittamistarkoitus.
Metsäammattilaiset muuttavat pelikenttää
Metsäammattilaisten verkostoa luodaan nimenomaisesti muuttamaan pelikenttää tuomalla jokeri mukaan peliin. Jokeri on kortti, jonka arvoon ei voi vaikuttaa sen enempää metsäorganisaatiot, kuin aktivistitkaan. Pelissä jokeri toimii vähän kuin tuomari, joka huomauttaa virheistä. Se ei jaa rangaistuksia, mutta opastaa ja kannustaa pelaajia kohti rakentavaa metsäkeskustelua osoittamalla epäkohdat ja kehumalla hyvästä pelistä. Metsäammattilaiset ovat metsien hoidon rautaisia ammattilaisia ja osaavat tunnistaa väitteiden oikeellisuuden ja vaikututtavuuden kokonaisuuteen. Se yhdistettynä anonymiteettiin muodostaa voiman, jolla peliä saadaan rehellisemmäksi.
Joku voi tulkita, että virheisiin tarttuminen polarisoi keskustelua, mutta ilman rikkeiden tunnistamista ja sanoittamista ei rikkeiden määrän voida odottaa vähenevän. Totuuden pelkäämisestä pitää päästä irti ja uskaltaa antaa metsäammattilaisten äänelle sijaa myös metsäorganisaatioissa. Vain rehellisyydellä voidaan voimakkaasti polarisoitunutta metsäkeskustelua ja metsäuutisointia siistiä.
Metsäammattilainen, tule mukaan verkostoon.