Analyysi 4.6.2026
Suomen Luontopaneeli julkaisi eilen visionsa “Hyvinvointia maapallon rajoissa”. Metsäammattilaisten verkosto pitää luonnon monimuotoisuuden turvaamista tärkeänä tavoitteena, mutta katsoo, että raportin esitysten vaikutuksia talouteen, työllisyyteen, maanomistajien oikeuksiin sekä Suomen rajojen ulkopuolella syntyviin ympäristövaikutuksiin on arvioitu puutteellisesti.
Luontopaneelin raportti sisältää useita merkittäviä yhteiskunnallisia muutosehdotuksia. Osa niistä voi parantaa luonnon tilaa Suomessa, mutta samalla jää avoimeksi, millaisia vaikutuksia niillä olisi suomalaisen metsätalouden toimintaedellytyksiin, puun saatavuuteen, vientituloihin ja työllisyyteen. Metsäammattilaisten verkosto katsoo, että näin laajojen muutosehdotusten yhteydessä vaikutusarvioiden tulisi olla huomattavasti nykyistä kattavampia.
Vaikutukset Suomen ulkopuolella jäävät vähälle huomiolle
Luontopaneelin raportti tarkastelee ensisijaisesti Suomen luonnon tilaa ja siihen kohdistuvia vaikutuksia. Sen sijaan vähemmälle huomiolle jää kysymys siitä, mitä tapahtuu, jos puun, energian tai muiden luonnonvarojen kysyntä säilyy ennallaan, mutta niiden tuotantoa vähennetään Suomessa.
Metsäammattilaisten verkoston mukaan ympäristövaikutuksia tulisi arvioida myös planetaarisesta näkökulmasta. Mikäli puunhankinta, materiaalituotanto tai luonnonvarojen käyttö siirtyvät Suomen ulkopuolelle, osa täällä saavutettavista luontohyödyistä voi muuttua ympäristöhaitoiksi muualla maailmassa. Tällöin syntyy niin sanottua hakkuu- tai luontovuotoa.
Todellinen vaikuttavuus tulisi arvioida siellä, missä luonnonvarojen kokonaiskäyttö lopulta tapahtuu, ei pelkästään Suomen rajojen sisällä.
Maakunnalliset hakkuurajat herättävät kysymyksiä
Raportissa nostetaan esille mahdollisuus maakunnallisiin hakkuumääriin ja erilaisiin hakkuuoikeuksiin perustuvaan ohjaukseen. Metsäammattilaisten verkoston näkemyksen mukaan kyseessä olisi erittäin merkittävä muutos nykyiseen metsänomistukseen perustuvaan järjestelmään.
Asiantuntijat ovat jo pitkään todenneet, että omistajakohtaiset hakkuuoikeudet ja hakkuukiintiöt voivat kohdata merkittäviä oikeudellisia haasteita erityisesti omaisuudensuojan näkökulmasta. Tämän vuoksi verkosto toivoisi raportilta tarkempia kuvauksia siitä, miten esitykset olisi tarkoitus toteuttaa käytännössä.
Metsänhoidon ratkaisut tehdään aina kohdekohtaisesti metsän ominaisuudet ja metsänomistajan tavoitteet huomioiden. Verkoston mukaan keskustelussa tarvittaisiin enemmän konkreettisia ja käytännössä sovellettavia esityksiä sekä niiden vaikutusarvioita.
Monet ehdotuksista ovat jo käytössä
Luontopaneeli esittää muun muassa pidempiä kiertoaikoja, sekapuustoisuuden lisäämistä, säästöpuiden määrän kasvattamista, lahopuun lisäämistä ja vesistöjen huomioimista metsänkäsittelyssä.
Metsäammattilaisten verkosto muistuttaa, että monet näistä tavoitteista ovat olleet osa suomalaista metsänhoitoa jo vuosikymmeniä. Metsäsertifiointijärjestelmät, luonnonhoidon käytännöt sekä metsälainsäädäntö ovat lisänneet säästöpuiden määrää, lahopuuta, lehtipuustoa ja muita monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana.
Verkoston mukaan olisi tärkeää tunnistaa myös jo saavutetut tulokset sekä arvioida, mitä lisähyötyjä uusilla velvoitteilla olisi saavutettavissa nykytilanteeseen verrattuna.
Tarvitaanko lisää sääntelyä vai parempaa toimeenpanoa?
Raportissa esitetään uusia velvoitteita, lupamenettelyjä ja sääntelyä useisiin metsätalouden käytäntöihin.
Metsäammattilaisten verkoston näkemyksen mukaan ennen uuden sääntelyn lisäämistä tulisi arvioida nykyisten järjestelmien toimivuutta. Suomessa metsälainsäädäntö, Metsäkeskuksen valvonta, metsäsertifiointi sekä metsäammattilaisten osaaminen muodostavat jo laajan luonnonhoidon ja ympäristövastuun kokonaisuuden.
Verkoston mukaan keskeinen kysymys on, saavutetaanko luonnolle enemmän hyötyä lisäämällä sääntelyä vai kehittämällä nykyisten käytäntöjen toimeenpanoa ja kohdentamista.
Kuka lopulta maksaa luontohaitat?
Luontopaneeli korostaa raportissaan aiheuttaja maksaa -periaatetta. Metsäammattilaisten verkosto pitää periaatetta lähtökohtaisesti perusteltuna.
Verkosto kuitenkin nostaa esiin kysymyksen siitä, kenet tulisi määritellä aiheuttajaksi tilanteessa, jossa metsänomistaja tuottaa puuta kuluttajien, teollisuuden ja yhteiskunnan tarpeisiin.
Puun käyttöä ohjaa viime kädessä kysyntä. Siksi keskustelussa tulisi tarkastella koko arvoketjua metsänomistajasta kuluttajaan saakka. Muutoin vaarana on, että vastuu kohdistuu yksipuolisesti raaka-aineen tuottajaan samalla, kun kulutuksen rooli jää vähälle huomiolle.
Luontopaneelin ja Vihreiden linjaukset muistuttavat toisiaan
Metsäammattilaisten verkosto on verrannut Luontopaneelin vuosien 2025–2026 keskeisiä metsäesityksiä Vihreiden viime vuosien metsä- ja luontopoliittisiin linjauksiin.
Vertailun perusteella esitysten välillä on huomattavaa sisällöllistä samankaltaisuutta. Vanhojen metsien suojelu, hakkuiden vähentäminen, jatkuvapeitteisen kasvatuksen lisääminen, ennallistaminen, METSO-ohjelman laajentaminen, turvemaiden käytön rajoittaminen sekä metsätukien uudistaminen ovat kaikki teemoja, joita myös Vihreät ovat pitkään edistäneet.
Tämä ei tarkoita, että esitykset olisivat virheellisiä. Se kuitenkin herättää kysymyksen siitä, missä määrin raportti toimii tieteellisenä arviointina ja missä määrin politiikkasuosituksena.
Luotettava päätöksenteko edellyttää kokonaisarviointia
Metsäammattilaisten verkosto pitää luonnon monimuotoisuuden vahvistamista tärkeänä yhteiskunnallisena tavoitteena. Samalla verkosto katsoo, että päätöksenteon tulee perustua kokonaisvaltaisiin vaikutusarvioihin.
Luonnon, ilmaston, talouden, työllisyyden, maanomistajien oikeuksien sekä globaalien ympäristövaikutusten tarkastelu samassa kokonaisuudessa on edellytys kestävälle ja hyväksyttävälle luontopolitiikalle.
Luottamus ympäristöpäätöksiin rakentuu siitä, että kaikki vaikutukset arvioidaan samalla huolellisuudella ja samalla mittapuulla.